Tämä pitsi sisältää tarinan. Vietin kesän 2007 hieman aikaisemmista poiketen. Pakkasin polkupyörän satulalaukut täyteen tavaraa ja lähdin kiertämään Suomea. Vajaan kahden kuukauden yhtämittainen pyöräily johti minut yhteen jos toiseenkin mielenkiintoiseen tilanteeseen, mutta Rantasalmen Illikassa tapahtumat olivat jo vastoin todennäköisyyksia.
Olin kesäkuun puolen välin jälkeen reissullani matkalla Etelä-Savoon Rantasalmelle, jossa eräs tuttuni toimii elämysmatkailuyrittäjänä vuokraten myös mökkejä. Ajankohta oli kannaltani otollinen ja sain majoittua yhteen mökkiin ja vietinkin pyöräilyn sijasta kolme päivää meloen pitkin Saimaata.
Jossain vaiheessa puheeksi tuli nypläysharrastukseni ja silloin tuttuni silmät rupesivat säihkymään. Hän kertoi, kuinka eräs hänen entinen naapurinsa oli pois naapurustosta muuttaessa melkein heittänyt roskiin nypläystyynyn, keskeneräisen työn siinä sekä kasan nypylöitä ja lankaa. Käsityöihmisenä tuttuni oli pelastanut nämä aarteet itselleen, vaikkei itse osannut nyplätä. Ei vain kestänyt ajatusta, että käsityötä noin vain heitettäisiin pois. Terveen ihmisen merkki, sanon minä.
Tästä oli siis jo vuosia aikaa. Sitten eräänä kesäpäivänä minä saavun pyöräillen ja jossain sivulauseessa kerron osaavani nyplätä. Yhteistuumin päätämme, että hän hakee tyynyn mökille ja minä nyplään työn loppuun, mikäli osaan.
Malli ei ollut entuudestaan tuttu mutta onnekseni varsin yksinkertainen, joten niinpä sitten nypläsin keskeneräisen Spindelviuhkan loppuun ja tuttavani sai vihdoin itselleen aitoa, nyplättyä pitsiä. Nypläystyyny muuten paljastui vain levyksi, mutta nypylät ja langat olivat mynsterin lisäksi ihan kelpo tavaraa.
Kuvasarja taas Flickrissä. Kuvista muuten näkee harvinaisuuden: minulla on hiukset. Ja ihan syystäkin. Ei polkupyöräreissulle viitsinyt koko omaisuutta ottaa mukaan, joten annoinpa hiustenkin sitten kasvaa.
