Pyöräillessäni tänään mietin nypläämisen oppimisprosessia ja siitä muodostuvaa pitsin tekemisen kielioppia. Alussa harjoitellaan aakkosia, tehdään mallin mukaan kirjaimia, jotta saadaan hienomotoriikka haltuun ja kaunis käsiala.

Sitten opetellaan lukemaan, jotta voidaan myös kirjoittaa pitsiä annetun ohjeen mukaan. Kun on oppinut kielioppisäännöt, kuten pitsin sanajärjestyksen, tavutuksen ja taivutuksen, voi kirjoittaa jo oman pitsisen tarinansa.

Sanavarasto karttuu vain nypläämällä ja kieliopin vivahteet tarttuvat ajan myötä ihan itsestään. Aikaa se voi viedä, mutta on lopulta palkitsevaa.

Itse olen nyt siinä vaiheessa, että pystyn ilman valmisteluja kirjoittamaan omia pieniä tarinoitani pitsin kielellä, mutta hallitakseni kielen kunnolla täytyy vielä jatkaa samaa rataa useampi vuosi tai vuosikymmen.