Sain alkukesästä eräältä porvoolaiselta hänen edesmenneen isänsä nypläysjäämistöstä muutaman tyynyn, kasan nypylöitä ja pinon malleja. Olen lahjoituksesta ikuisesti kiitollinen ja teen jotain kiitokseksi, jahka saan selvitettyä lahjoittajan toiveita, että olisiko se kenties nyplätty solmio, taulu vai solmuke.

Joka tapauksessa palattuani takaisin arkeen Rauman Pitsiviikon jälkeen odotti minua työpöydälläni pieni kirjapino. Nyplättyä pitsiä käsittelevät kirjat eivät ehkä olleet rahallisesti merkittäviä, mutta minulle suuri aarre. Kirjojen sisältöä suurempi yllätys löytyi erään mallivihon sisäkannesta, jossa oli lahjoittajan omistuskirjoitus:

Vaikka sain kirjat haltuuni eilen, ehdin vasta tänään tutkimaan, minkä sortin opuksia olin saanut. Omistuskirjoituksen allekirjoittaja Impi Alanko aiheutti melkoisen tällin minulle. Nyt jo edesmennyt Impi on siis se henkilö, jota saa kiittää ja syyttää siitä, että minä nyplään. Viisi vuotta sitten Pitsiviikolla törmäsin hänen näyttelyynsä ja näin elämäni ensimmäisen kerran pitsinnypläystä ja nyplättyä pitsiä ylipäätänsä. Loppu on tietenkin jo historiaa, mutta mielenkiintoinen yhteensattuma säväytti.

Toinen, joskin pienempi, säväytyksen antaja oli omistuskirjoituksen päiväys: 4.8. -84, eli päivälleen 26 vuotta sitten. Mielenkiintoinen yhteensattuma, ei voi muuta sanoa.

Tilastollisten poikkeamien sarjaan kuulunee myös se, että mallivihon edellinen omistaja, Mauri, oli myös mies.