Eräs tuttu porvoolainen käsityöläinen tekee mm. huovutettuja eläinleluja. Menin ihan muissa asioissa hänen juttusilleen, mutta jossain vaiheessa puhe lipsui siihen, että ehdotin huovutetulle hiirelle nyplättyä kruunua, jolloin siimahännästä tulisi sadun hiirimorsian. Sain viiksekkään mukaani testiversioksi ja kahvikupin äärellä piirsin ensimmäisen version kruunusta, tai tiara se kai on.

No, joka tapauksessa kotiin päästyäni tajusin, että kahvipöytäpiirrokseni oli hyvin samankaltainen spindelnatto-nimisen reunapitsin kanssa. Turha sitä pyörää on keksiä kahdesti, joten tein spindelnatosta hieman pienennetyn version, jolle annoin nimen vähäspindelnatto. Etuliite vähä tarkoittaa rauman kielessä pientä.

Alkuperäisessä spindelnatossa on 12 paria, vähäspindelnatossa vain 9. Pienensin kokolyöntipohjaa ja vähensin spindelin kontteja. Alla kehityskaari kahvipöytähahmotelmasta (punaisella paperilla) lopulliseen mynsteriin (ruskealla pahvilla).

Vaikka monenlaista tekemistä olisi, enhän minä malttanut olla ryhtymättä saman tien nypläyshommiin – varsinkin kun työn pituus olisi vain 6,5 cm ja lanka kuitenkin numeroltaan 60/2. Pienen puolauksen ja nypläyksen jälkeen pitsi olikin tärkkäyskunnossa, jota seurasi alku- ja loppupäiden yhdistäminen. Jäljelle jäi enää tiaran ompeleminen pienin varovaisin pistoin hiiren päähän kiinni. Ja lopputulos näyttääkin tältä: