Ei, en ole leikkinyt aavetta pelkkään valkeaan pitsiin pukeutuneena, vaan olen toiminut eräänlaisena pitsikummina – eli pitsikummitellut!

Uusi Rauma 2.7.2011: Kummiksi kahdeksi tunniksi?

Kuten yllä oleva lehtijuttu kertoo, Raumalla on käynnissä kansainvälinen työleiri, jonka osallistujille etsittiin täksi päiväksi kummeja esittelemään suomalaista ja raumalaista kulttuuria.

Siinä missä yksi raumalainen vei kummileiriläisensä perisuomalaiselle mattopyykille opetin minä omalleni pitsinnypläystä. Ja täytyypä sanoa, että yhtä lahjakasta oppilasta kuin puolalainen Nadia oli, en ole vielä kertaakaan tavannut. Vaikka nyplännyt hän ei ollut koskaan aikaisemmin, niin kyllä huomasi, että muuten tekee kyllä käsitöitä, sillä homma upposi ihan kerrasta kaaliin. Aivan upeaa!

Oli oikein rattoisaa, ei käy kieltäminen

Lisäys 18.7.2011: Kati kirjoitti omasta kummittelustaan Raumalainen.fi:ssä.

Nadia nypläämässä @Kahvila Soppi

Pitihän sitä mennä myös torille nypylöitä nakkelemaan äärest viäre ja viärest ääre...

Juhannuksena mökillä innostuttiin ystävien kanssa harrastamaan luovaa valokuvausta, jonka seurauksena sain muutaman todella loistavan promokuvan. Sain viime viikolla yhdeltä raumalaiselta ystävältä palautetta, että miksi minusta ei ole lehdissä koskaan mitään kivoja kuvia. (Tämä ystävä oli juuri selannut I love Rauma -julkaisua, joka on muuten oikein mainio lehti, mutta minusta siinä oli iänikuisen vanha ja keskinkertainen kuva). Joten jospa nämä kuvat korjaisivat asian. Itse ainakin olen näihin oikein tyytyväinen. Suuri kiitos valokuvaajalle (Teemu Toukonen)!

Olin viime viikonloppuna erään naispolttariporukan yksi ohjelmanumero. Kaikkien suureksi pettymykseksi en stripannut, vaan olinkin opastamassa vielä toistaiseksi neiti-ihmisenä olevaa naista pitsinnypläyksen saloihin. Osaapa avioon mennessään sitten hieman nyplätä.

Morsmaikku nypläämässä kuuden parin uddia

Sanomalehti Länsi-Suomi 13.6.2011

Alfred Kordelinin säätiön Rauman rahasto myönsi minulle 1200 euron apurahan käsityötaiteelliseen työskentelyyn. Apurahan avulla pystyn vähentämään perinteisen leipätyön tekemistä ja keskittymään nypläämiseen kesän 2011 aikana. Erityisesti aion keskittyä nyplätyn pitsin moderneihin sovellutuksiin vaatetuksessa. Muutamia ideoita on jo valmiina, mutta katsotaan mitä kesä tuo tullessaan.

Nöyrin kiitokseni Alfred Kordelinin säätiölle apurahasta!

Maallinen mammona helpottaa elämistä, mutta euroja arvokkaammalta tuntuu se tunnustus, mitä apuraha minulle edustaa. Täysin ulkopuolisen ja riippumattoman tahon arvonanto työlleni imartelee ja antaa minulle tsemppiä jatkaa valitsemallani tiellä.

Opettajani, mestarinyplääjä Impi Alanko aloitti nypläämisen myöhäisessä 40 vuoden iässä. Olin vasta puolet siitä, kun ensimmäistä kertaa nypläsin, joten ehkäpä tässä on vielä mahdollisuuksia yhteen ja toiseen.

Kiitos myös jokaiselle tähän blogiin ja Facebook-sivulle kannustavia kommentteja kirjoitelleille!

Pitää varmaan ruveta käyttämään huulipunaa, kun ystävällä oli tänään ehkä maailman upein huulipuna: