Raumalace.fi - Raumalaista pitsinnypläystä verkossa

Palataan aluksi ajassa taaksepäin kevääseen 2008. Luulisin, että silloin elettiin helmikuuta. Asuin Kivijärvellä, tein vuoden mittaista sijaisuutta ja elelin askeetikkona korvessa kaukana normaaleista sosiaalisista kontakteista ja ennen kaikkea potentiaalisista nypläysavuista.

Eräänä arki-iltana saunan lauteilla minua rupesi kovasti ärsyttämään, kuinka nypläyksestä ei ole laadukasta oppimateriaalia. Omasta kirjahyllystäni toki löytyi muutama opus, mutta eipä niistäkään ihan hirveästi tuntunut löytyvän apua ongelmiini. Osin tähän oli syynä kirjan rajoitteet - parhaimmillaan taitoa opetetaan kuvasarjoin ja mielenkiintoisin sanakääntein. Ärsytystäni nosti tieto siitä, että monimediallinen netti mahdollistaisi vaikka minkälaista materiaalia, jos sitä vain joku tekisi.

Niin. Joku. Kuka?

Tulin tulokseen, että jos sitä ei ole olemassa eikä kukaan ole tekemässä, jonkun pitää ruveta sitä työstämään. Siirryin koneen äärelle ja rupesin kirjoittamaan kahden A4-paperin mittaista opetusmateriaalipaketin kuvausta ja saatekirjettä Rauman kansalaisopistolle, Rauman museolle ja Rauman opettajankoulutuslaitokselle. Ideani oli, että jos yhdistetään kansalaisopiston yli 50-vuotinen nypläyksen opetusperinne ja -tietämys, museon historiatuntemus ja opettajankoulutuslaitoksen pedagoginen osaaminen, saisi kasaan hyvän porukan, jolla ideoimani opetusmateriaalipaketin voisi toteuttaa.

Olisi vain yksi ongelma - raha.

No, ainahan on olemassa kaiken maailman EU-projekteja sun muita, joiden avulla voisi saada tälle rahoitusta. Jätin sen kohdan kuitenkin ideoinnistani pois, koska en tuntenut asiaa liiemmin.

Lähetin kirjelmäni em. tahoille ja jäin odotuskannalle. Pitsimanifestini sai jokaiselta taholta myönteistä vastakaikua ja se jopa postitettiin eteenpäin Pyhäjärviseudun aikuisopistolle, jossa oli myös vahvaa nypläyksen opetusta sekä tietämystä verkko-opetusmateriaalin tekemisestä. Kansalaisopistossa otettiin idea niin omaksi, että sieltä ruvettiin selvittelemään erilaisia rahoitusmalleja.

Kului kuukausi, kului toinen ja useampikin. Muutin Helsinkiin. Elettiin kesää 2008. Eräänä arkipäivänä olin juuri polkemassa työstäni puu- ja rakennustarvikemyyjänä kohti kotia, kun puhelin soi. Langan toisessa päässä oli kansalaisopiston apulaisrehtori, jonka ykkösasiana oli kertoa varsinainen ilouutinen: hankeanomuksemme Opetushallitukselle on mennyt läpi ja olemme saaneet 15000 euron rahoituksen hankkeelle.

Oli sangen lähellä, etten ajanut pyörälläni ojaan tuona hetkellä.

Loppukesästä tai alkusyksystä 2008 kokoonnuimme ensimmäisen kerran myönteisen rahoituspäätöksen jälkeen ja rupesimme toden teolla töihin. Teimme kahden vuoden projektisuunnitelman, jonka aikana suunnittelisimme ja käsikirjoittaisimme verkko-opetusmateriaalin sisällön, kuvaisimme ja tuottaisimme muunkin sisällön sekä lopulta muokkaisimme kaiken tämän järkeväksi, nettiin sopivaksi paketiksi. Aikaa tähän varasimme kaksi vuotta ja julkistamisen päätimme pitää kesällä 2010, kun vietettäisiin 40. Pitsiviikkoa.

Tuolloin asia tuntui vielä kaukaiselta.

Nyt asia tuntuu ylevältä. Työmme ei pääty tähän, vaan syksyllä jatkamme lisämateriaalin tuottamisella, mutta jo julkaistusta opetusmateriaalisivustosta voimme olla äärimmäisen ylpeitä. Tippaakaan liioittelematta voin sanoa tehneemme jotain erityisen ainutlaatuista, jonka veroista ei ole vielä nähty. Nypläys on valitettavasti niin marginaalinen käsityön muoto, ettei kunnollista verkko-opetusmateriaalia ollut ennen tätä olemassa.

Voitte vain kuvitella sitä ylpeyden tunnetta, mikä kumpuaa sisälläni. Kun vain ajattelen sitä, että saunan lauteilla keskellä Keski-Suomen korpea saamani idea on vihdoin tullut lihaksi, tunnen kihelmöintiä selkäpiissäni. Niin että älkää ihmetelkö, jos olen tässä viime päivinä hymyillyt kuin haljennut nauris.

Vaikka helppoa työ ei ole ollut. Siinä on ollut monia vastoinkäymisiä, mutta niinhän elämässä aina. Suuren projektin tekeminen muiden kokopäivätöiden ja opintojen ohella on ollut raskasta, mutta en valita. Jos uhrauksia on ollut, ovat ne olleet sen arvoisia.

Lopuksi avaan vielä hieman työskentelyä antamalla kunnian niille, joille se kuuluu. Hankkeessa on ollut lukuisia ihmisiä eri tahoilla vaikuttamassa, mutta varsinaisen työn on tehnyt työryhmä, jonka jäsenet minun lisäkseni ovat:

• Leena Haapio-Lehti, Rauman kansalaisopiston apuilaisrehtori ja nypläyksen opettaja, vastasi hankkeen hallinnollisista asioista sekä pedagogisesta puolesta
• Päivi Åberg, Pyhäjärviseudun aikuisopiston suunnittelijaopettaja sekä nypläyksen opettaja
• Maija Salonen, Rauman museon nyplääjä sekä kansalaisopiston nypläyksen opettaja

Lisäksi äänensä työllemme antoi Aila Rismala, raumalainen nyplääjä, joka spiikkasi opetusvideoiden tekstit.

Ympärilläni on siis ollut äärimmäisen ammattitaitoinen tiimi, jonka kanssa on ollut uskomatonta tehdä töitä. Mutta mikä sitten näiden nypläyksen opetuksen ammattilaisten rinnalla on ollut oma roolini? Minä olen vastannut verkko-opetusmateriaalin teknisestä suunnittelusta ja toteutuksesta alusta loppuun, aina videoiden kuvaamisesta niiden editointiin ja nettisivujen tekemisestä valokuvaamiseen ja kuvankäsittelyyn.

Tai sitten tietenkin voisi lyhyesti ilmaista, että olen ollut teknisenä tukena, kuten päivän paikallislehti tiesi asiantuntevasti kertoa (ks. jutun lyhennetty nettiversio).

Ja tietenkin tutustu sivustoon osoitteessa www.raumalace.fi