Joka tapauksessa molemmat on tehty aika lailla improten vapaalla kädellä. Isoa väiskiä varten otin malliksi sopivankokoisen väiskin ja piirsin siitä “kaavapaperin” yhdelle kalotille. Tuon kaavan ääriviivat jäljensin prespaanille. jonka kiinnitin nypläystyynyyn. Kuvioinniksi käytin samaa improkuviointia kuin mitä Kärmes-sarjan tuotteissa olen käyttänyt.

Valkoinen osuus on liinalyönnillä tehtyä nauhaa, pituus oman pään mukaan. Ristikohta nyplätään siten, että ensin molemmat raidat nyplätään puoleenväliin ja sitten nyplätään toisiinsa yhteen. Kun plusmerkkiä muistuttava valkoinen ristiosuus on valmis, yhdistetään se otsanauhaan neulalla ommellen.

Sinisiä kalotteja ei tarvinnut kummemmin alkaa päättelemään (merimiessolmulla laitoin lopuksi kiinni) koska ne langanpäät jäävät nurjalle puolelle piiloon, kun kalotit ommellaan kiinni valkoiseen osuuteen.

Miniväiskin piirsin aika lailla vapaalla kädellä suoraan prespaaniin ja rupesin nypläämään. Sen verran käytin mittanauhaa, että sain valkoisesta osuudesta sopivan kokoisen kalotteihin nähden.

Pitäisi varmaan tehdä kuvitettu ohje, koska tästä selostuksesta ei varmaan ota tolkkua… On vaan vaikea tehdä ohjetta, kun suurin osa on silmämääräistä työskentelyä eikä perustu mihinkään eksaktiin. Ongelma on sama kuin kysyessäni äidiltäni jotain leipomis- tai ruoanlaitto-ohjetta. Äiti kun aina vastaa laittavansa aineita silleen sopivasti – sen kun näkee milloin vaikka jauhoja on tarpeeksi. Niin nyplätessä on vähän sama juttu, sen vaan näkee miten se tehdään tai milloin jokin on sopiva.

Suosittelen yritys-erehdys-uusintayritys-onnistuminen -menetelmää, jota myös itse käytän. Ensin tehdään prototyyppi silmämääräisesti, havaitaan siitä virheet ja tehdään korjattu versio ensimmäisen ongelmat huomioiden. Tosin väiskien kohdalla voin olla tyytyväinen, kun prototyyppi itsessään onnistui jo niin hyvin, että ainoa korjattava asia on käytettävän tyynyn koko. Isossa väiskissä kun nypläsin kalotit aina kahdessa osassa, koska Ruotsissa mukanani ollut tyyny oli turhan pieni, että kalotit olisi voinut nyplätä yhtenä kappaleena. Sekä rullan että tyynyn koko ei ollut riittävä.

Käytetty tekniikka antaa haastetta ilmaisulle. Onneksi seuraava sarjakuvahahmo on hivenen yksinkertaisempi toteuttaa.

Työn alla on myös yhden kotimuseon logosta pitsiversio, mutta se on vielä keskeneräinen. Joka tapauksesta siitä täytyy tehdä tarkka ja huoliteltu pitsi.