Olin porvoolaisen Kansantaiteiden edistämisyhdistyksen järjestämässä Pitsijatsi-tapahtumassa nypläämässä. Matka alkoi aamulla Helsingin Kauppatorilta lähteneeltä m/s J.L. Runeberg -laivalta ja huipentui em. Porvooseen yhdistyksen pihalla pidettyyn ulkoilmakonserttiin.

Kannoin korteni kekoon jazz-improvisaation hengessä: tulostin ensin sousafoni-instrumentin kuvan, kiinnitin sen nypläystyynyn rullaan ja rupesin laivan lähdettyä satamasta nypläämään em. soitinta improvisoiden kuviot. Kuten tapani usein on, ei minulla taaskaan ollut lankojen kulkuja ja neulojen paikkoja piirrettynä, vaan pitsi syntyi hatusta vetämällä.

Laivalla mainostin vähän Porvoon-konserttia ja ennen kaikkea vastailin uteliaiden lukuisiin kysymyksiin nypläämisestä, omasta hurahtamisestani jne. Sitä tavallista.

Porvooseen saapuessamme työ oli n. 75-prosenttisesti valmis, joten minulle jäi vielä hieman työstettävää konsertin ajaksi. Sain konsertin loputtua nyplättyä työn loppuun (paria lopetuslyönti lukuunottamatta), joten iltapuhteiksi jäi vielä lankojen päättely. Mutta jollekin toiselle illalle, tänään olen ihan liian väsynyt moiseen. Olisihan illalla vielä jamit paikallisessa Bar Soho -ravintolassa, mutta se jäi nyt minulta väliin, kun menen suosiolla suihkuun ja nukkumaan.

Eräs tuttu porvoolainen käsityöläinen tekee mm. huovutettuja eläinleluja. Menin ihan muissa asioissa hänen juttusilleen, mutta jossain vaiheessa puhe lipsui siihen, että ehdotin huovutetulle hiirelle nyplättyä kruunua, jolloin siimahännästä tulisi sadun hiirimorsian. Sain viiksekkään mukaani testiversioksi ja kahvikupin äärellä piirsin ensimmäisen version kruunusta, tai tiara se kai on.

No, joka tapauksessa kotiin päästyäni tajusin, että kahvipöytäpiirrokseni oli hyvin samankaltainen spindelnatto-nimisen reunapitsin kanssa. Turha sitä pyörää on keksiä kahdesti, joten tein spindelnatosta hieman pienennetyn version, jolle annoin nimen vähäspindelnatto. Etuliite vähä tarkoittaa rauman kielessä pientä.

Alkuperäisessä spindelnatossa on 12 paria, vähäspindelnatossa vain 9. Pienensin kokolyöntipohjaa ja vähensin spindelin kontteja. Alla kehityskaari kahvipöytähahmotelmasta (punaisella paperilla) lopulliseen mynsteriin (ruskealla pahvilla).

Vaikka monenlaista tekemistä olisi, enhän minä malttanut olla ryhtymättä saman tien nypläyshommiin – varsinkin kun työn pituus olisi vain 6,5 cm ja lanka kuitenkin numeroltaan 60/2. Pienen puolauksen ja nypläyksen jälkeen pitsi olikin tärkkäyskunnossa, jota seurasi alku- ja loppupäiden yhdistäminen. Jäljelle jäi enää tiaran ompeleminen pienin varovaisin pistoin hiiren päähän kiinni. Ja lopputulos näyttääkin tältä: