3D-tulostusta

Tämä ei nyt ihan ole käsityötä perinteisessä merkityksessä, vaikka paljon käsityönomaista säätöä tässä olikin. Pääsin tutustumaan 3D-tulostimen toimintaan ihan käytännössä, sillä Kouluelektroniikka Oy lahjoitti yliopistolle yksikköömme opiskelijoiden käyttöön Vflash FTI 230 3D-tulostimen oheislaitteineen. Monesti muissakin asioissa avuliaasti ja onnistuneesti apua antanut Timo Kakko kyseisestä yrityksestä piti meille erinomaisen opetustuokion, jonka tuloksena teimme tänään ensimmäisen koetulostuksen.

Mukana koulutuksessa olleella opettajallamme oli kännykkäteline mallinnettuna, mutta sen vaatiessa vielä pientä hienosäätöä nappasin joskus iPadille asentamastani 123D Design -mallinnusohjelman kirjastosta valmiin mallinnuksen autosta, joka valittiin testitulostukseksi.

Kyseinen 3D-tulostin tekee 0,1 mm:n vahvuisia kerroksia noin sadan kappaleen tuntivauhdilla, eli pyöreästi sentti tunnissa. Testitulostukseen pistettiin siis tuo auto ja sen viereen pieni pallo. Tulostuksen keston arvio oli kuuden ja puolen tunnin paikkeilla, mutta tuohon arvioon sai käytännössä lisätä vielä lähemmäs kolme varttia, eli ei se mikään hirveän nopea masiina ole. Mutta jälki oli kyllä siistiä!

Tulostin tekee työn ylösalaisin ja rakentaa sen kiinni kertakäyttöiseen levyyn. Tulostuksen jälkeen kappale pestään erityisessä pesurissa ensin jollain erikoiskemikaalilla ja sen jälkeen tislatulla vedellä. Molemmissa nesteissä sitä uitetaan viitisen minuuttia, jonka jälkeen on vuorossa ultraviolettisäteilyllä sen kovettaminen. Tätä varten on oma ”UV-uuni”, johon kappale laitetaan valottumaan. Ennen valotusta se pitää kuitenkin kuivata, johon paineilmapistooli soveltui hyvin, kun vain muisti painaa liipasinta riittävän kevyesti, ettei paineella hajota vaivalla aikaan saatua työtä.

Tunnin verran UV-säteilyä kovettaa muovin, jonka jälkeen tukipilarit voidaan leikata pois ja tuote on käyttövalmis, mikä se käyttö nyt onkaan. Nuo ensimmäiset tulostukset jäänevät koululle mallikappaleiksi. Huomenna aamulla näemme, millaista jälkeä lopulta syntyi, kun tuo UV-valotuskin on valmis.

Huomenna on tarkoitus vielä sen verran ahkeroida, että otetaan sopivaksi katsomiamme valokuvia prosessin eri vaiheista, kirjataan muistiinpanot ylös ja lopulta tehdään asiasta pienimuotoista opetusmateriaalia. Huomista tulostusta varten opettajamme piirtää korjaukset kännykkätelineehensä ja minä puolestani piirsin pikapikaa pienen nypylän toista testitulostusta varten. Saapa nähdä miten käy!