Fotonigraffiti-valotaideteos

Toimitus huomauttaa, että alla oleva on suoraan lehdistötiedotteen tekstiä, jonka vuoksi tekstin tyylilaji poikkeaa hieman tämän sivuston tavanomaisesta kielestä.

6.12.2016–28.2.2017, Sepän talo, Alfredinkatu 3, Rauma
Julkinen valoteos nähtävillä pimeään aikaan

Fotonigraffiti (2016). Valoteos ja valokuva: Tarmo Thorström
Fotonigraffiti (2016). Valoteos ja valokuva: Tarmo Thorström

Ihminen on aina piirrellyt erilaisiin pintoihin, kuten hiekkaan, kallioihin, kattoihin ja seiniin. Graffiteista on tullut osa urbaania kaupunkikuvaa, joskus luvallisesti, joskus luvattomasti. Pääsääntöisesti voidaan todeta, että mitä isompi kaupunki, sitä enemmän sieltä löytyy graffiteja. Pienemmissä yhdyskunnissa suhtautuminen graffiteihin hyväksyttynä ympäristötaiteen muotona on vielä alkutekijöissään. Raumalla graffiteja ja muraalimaalauksia on verrattain vähän, mutta voisiko asianlaita olla toisin?

Lupien saaminen graffiteille ei ole välttämättä helppoa. Eikä niitä ihan mihin tahansa voikaan tehdä. Esimerkiksi maailmanperintökohde Vanha Rauma on paikka, joka asettaa erityishaasteita julkiselle taiteelle ylipäätänsä, ei vain yksin graffiteille. Vanhan kaupungin ulkopuolella on silti paljon pintoja, niin yksityisiä kuin julkisia, jotka sopisivat hyvin katutaiteelle. Esimerkiksi voi nostaa viime kesänä Thorströmin kouluyhteistyössä syntyneet Valtakadun maalatut pitsigraffitit.

Vain ennalta määrätyn ajan valolla piirretty Fotonigraffiti nostaa esille Raumalla vallitsevan tilanteen; graffitit, varsinkin ne luvalliset, ovat niin harvassa, että uuden sellaisen nähdessään hätkähtää väkisinkin. Myönteisenä kannanottona katutaiteen edistämisen puolesta teos yhdistää myös kaksi tekijälleen tärkeää asiaa. Tarmo Thorströmin ollessa tekijä, ei pitsiteema liene kenellekään yllätys. Thorström tunnetaankin nyplätyn pitsin ja pitsitaiteen edistäjänä Suomessa sekä maailmalla.

Teoksen tekotapana valoprojisointi palaa puolestaan pitsiä vanhempaan maailmaan Thorströmin ilmaisussa. Ennen nypläämistä valokuvaaminen filmille ja mustavalkokuvien itse kehittäminen sekä vedostaminen olivat tärkeällä sijalla. Teoksen nimeen sisältyykin sanaleikki, sillä ranskan kautta englantiin tullut photography (suom. valokuvaus) juontaa juurensa kreikan kieleen, jossa sanat phōtós ja gráphō tarkoittavat valolla piirtämistä. Nypläämisen ja maalaamisen ohella Thorström myös piirtää valolla pitsiä, mistä samaan aikaan esillä oleva Vanhan Raatihuoneen pitsivaloteos on yksi osoitus.

Taiteilijat työskentelevät ajassa samojen aiheiden parissa toisistaan tietämättä. Tänä vuonna Suomessa on uutisoitu uusista muraalimaalauksista mm. Kuopiossa, Turussa ja Helsingissä samaan aikaan Fotonigraffiti-suunnitelmien kanssa, ja kun julkisen taiteen prosenttiperiaate nostaa päätään Satakunnassakin.

Teos on rahoitettu Sepän talon työryhmän saamasta Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston avustuksesta, jolla edistetään talon käyttöönottoa ja luodaan sinne taiteellista ohjelmaa.

Teos sytytetään hämärän saapuessa.

Fotonigraffiti (2016). Valoteos ja valokuva: Tarmo Thorström
Fotonigraffiti (2016). Valoteos ja valokuva: Tarmo Thorström

Jos valotaide ja pitsi kiinnostaa enemmänkin, niin lue myös tämä:
http://www.thorstrom.com/2015/12/raatihuoneen-pitsivaloteos/

Torin tolppapitsin neljäs tuleminen

Jos tarinan taustat eivät ole tuttuja, kertaa kolme aikaisempaa tolppapitsin ilmentymää ja syyt niihin tästä artikkelista.

Lokakuun 31. päivänä, siis jo toista kuukautta sitten, kävimme yhdessä rikostoverini Purs-Masan kanssa iskemässä tolppaan järjestyksessään jo neljännen pitsin. Koska vain muutos on pysyvää, niin myös tällä kertaa tolppapitsin toteutustapa oli hieman aikaisemmista poikkeava.

Kulttuurihäiriköt taas asialla: Purs-Masa pitää teräsvaijeria kireällä, kun Tarmo lukitsee vaijeria kiinni. Kuvan otti eläkepäiviään viettävä poliisimestari, joka antoi pitsivandaaleille armon käydä oikeudesta.
Kulttuurihäiriköt taas asialla: Purs-Masa pitää teräsvaijeria kireällä, kun Tarmo lukitsee vaijeria kiinni. Kuvan otti eläkepäiviään viettävä poliisimestari, joka antoi pitsivandaaleille armon käydä oikeudesta.

Palataanpa hieman kuitenkin ajassa taaksepäin tuosta hetkestä. Tämä uusin heijastava tolppapitsi on nyplätty juuttinarusta ja maalattu heijastavalla spraymaalilla.

Levyyn pingotettu juuttinarusta nyplätty Spindelnatto maalattavana.
Levyyn pingotettu juuttinarusta nyplätty Spindelnatto maalattavana.

Hyvinhän se pitsi näkyy pimeässä, vaikka salamavalona on kännykän vaatimaton led-valo.

Kiveys tolpan juurella heijastaa siksi, että ennen uuden tolppapitsin kiinnittämistä tolpasta poistettiin pitsi nro 3 eli suoraan graniittiin spraymaalattu pitsi. Maali lähti iloisesti messinkiharjalla, ja maahan varissut heijastinpöly antoi hauskan säväyksen kuvalle.
Kiveys tolpan juurella heijastaa siksi, että ennen uuden tolppapitsin kiinnittämistä tolpasta poistettiin pitsi nro 3 eli suoraan graniittiin spraymaalattu pitsi. Maali lähti iloisesti messinkiharjalla, ja maahan varissut heijastinpöly antoi hauskan säväyksen kuvalle.

Katso myös video, miltä tolppa ja heijastinpitsi näyttävät autosta katsottuna.

 

Valtakadun pitsigraffitit

(Lue ensin juttu, kuvitus on lopussa.)

Viimeisen puolen vuoden ajan olen säännöllisesti vieraillut paikallisessa yläkoulussa vetämässä pitsiprojektia, joka saavutti tänään päätepisteensä. Raumanmeren koulun 7F-luokan kanssa olen työstänyt pitsiteemaista kuvisprojektia, jonka lopputulos maalattiin tänään Raumalla katuun spraymaalein, siis graffiteja.

Idea menee tiivistetysti niin, että jakson aluksi tutustuimme pitseihin ja sen jälkeen tutkimme hieman pitsin olemusta ja rakennetta sekä filosofisesti sen ideaa. Tämän jälkeen oppilailla oli kotitehtävänä etsiä omasta ympäristöstä pitsimäisiä asioita, muotoja, elementtejä, rakenteita jne. Ne saattoivat olla mikro- tai makrotason asioita. Tarkasteltavana saattoi olla esimerkiksi kuihtunut ja rapistunut lehti tai satelliitista tarkkailtava kaupungin asemakaava. Tai hämähäkinseitti. Tai tuuletusritilä. Tai pitsiliina. Tai mikä vain.

Kuitenkin näitä löydöksiä lähdimme kuvankäsittelyohjelmalla yksinkertaistamaan siten, että saimme lopputuloksena kaksivärikuvan (mustavalkoinen). Tuo kuva muutettiin muotoon, joka voitiin syöttää lasertyöstöasemalle, tutummin laserleikkurille, jotta saimme leikattua 60*60 cm -kokoisiin kovalevyihin 40*40 cm -kokoisia pitsikuvioita. Näin saimme oppilaiden löydöksistä valmistettua spraymaalaussapluunoita, joilla maalasimme Valtakadun 40*40 cm -kokoisiin kivilaattoihin pitsigraffiteja.

Pitsiviikon avajaiset ovat ensi lauantaina, joten eiköhän ne ainakin sinne asti kestä.

Suuret kiitokset oppilaille hienosta työstä sekä kevään aikana että tämän päivän maalausoperaatiosta!

Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz /Rauman kaupunki
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz /Rauman kaupunki
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz /Rauman kaupunki
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz /Rauman kaupunki

Pitsigraffitit on tehty Satakunnan kulttuurirahaston ja Rauman kaupungin tuella. Kiitän molempia!

Satakunnan kulttuurirahasto

Rauman kaupunki

Riippumaton pitsi

Pitsiviikolla esillä oli – ja edelleenkin on – toistaiseksi suurikokoisin työni: Riippumaton pitsi. Pitsiviikon käsiohjelmaan kirjoitin seuraavan kuvauksen:

Riippumattomuus on yksi ihmisen vapaudentunteen ja rentoutumisen edellytyksistä. Myös pitsinnypläämisen sanotaan rentouttavan, mutta voiko valmis pitsi itsessään toimia rentoutumisen välineenä? Tarmo Thorströmin juuttilangasta nyplätty Riippumaton pitsi taidemuseon pihalla esittää yhden lähestymistavan pitsin rentouttaviin mahdollisuuksiin.

Riippumaton pitsi (teoskyltti) Kovin paljoa itse teoksesta ja sen tekemisestä en nyt tähän kirjoita, sillä paikallismedia Raumalainen teki asiasta osuvan jutun, josta sopii kiinnostuneiden opiskella taustoja tarkemmin. Mielenkiintoisin juttu lienee kuitenkin tekemäni videodokumentaatio työskentelystä. Ohjelmoin kameran ottamaan kuvia seitsemän sekunnin välein ja yhdistin kuvat videoksi. Tällä time lapse -videolla yksi sekunti vastaa kolmea ja puolta minuuttia reaaliaikaa. Nypläystä taitavat pystyvätkin videon perusteella oppia tekemään oman riippumattonsa. Teoskyltin QR-koodi avaa tuon samaisen videon, joka alla on.

Kuvia teoksesta: Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi   Ai niin. Sen verran pitää tuon linkkaamani jutun sisältöä korjata, että en haastattelussa väittänyt työtä maailman suurimmaksi jatkuvalankaiseksi pitsiksi. Totesin toimittajalle, etten tiedä Suomesta vastaavan kokoluokan jatkuvalankaisia pitsejä. Isompia tiedän olevan maailmalla olemassa, mutta nämä ovat ns. palapitsejä, eli useista pitseistä toisiinsa yhdistettyjä. Lisäsin, ettei se tietenkään tarkoita, etteikö joku ole saattanut tehdä isompia, koska ei niistä nyt sentään rekisteriä pidetä. Riippumaton pitsi on tehty jatkuvalankaisena eli samat langat kulkevat katkeamattomana alusta loppuun saakka. Jotenkin tämä sitten vääntyi siihen muotoon, kuin se lehteenkin painettiin. Mutta no, olkoonpa niin. Se perätön väite toimi hyvänä provokaationa, sillä sainkin Pitsiviikolla vinkkejä isokokoisista pitseistä meillä ja maailmalla. Ja saa niitä edelleenkin minulle ilmiantaa. Mielenkiinnosta tutustun aina uusiin töihin ja yritän oppia muiden taituruudesta lisää.