Kamerakännykän kuvausteline

Tuli tehtyä taannoin vähän metallitöitäkin, etten aina vain pitsin parissa pyörisi. Tuloksena syntyi alumiinista taivuteltu kamerakännykän kuvausteline, jonka voi neljäsosatuuman mutterilla kiinnittää mihin tahansa kamerajalustaan. Alla olevissa esimerkeissä käytän kuvaustelinettä minikokoisen tripodin (kolmijalkainen kamerajalusta) ja puristinjalustan kanssa. Teline pysyy pystyssä ilman jalustaakin, jos se on tasaisella pinnalla, mutta silloin ei voi tietenkään säätää kallistusta.
Idea on vapaa pöllittäväksi. Ja koska tuo kuvausteline on suunniteltu ja tehty perusopetuksen teknisiä töitä ajatellen, niin sen voisi metallin lisäksi tehdä myös muovista. Polykarbonaatti lienee soveltuvin, koska kestävänä ja kuitenkin muovattavissa (taivuteltavissa) olevana materiaalina siitä saisi tehtyä vastaavan. Vähän sahausta, porausta, taivuttelua ja ennen kaikkea suunnittelua – painopisteen löytäminen ei ole mitään ydinfysiikkaa, mutta vaatii toki vähän miettimistä. Siksikin hyvä harjoitus oppilaille. Oman telineeni tein tarpeeksi isoksi, että erikokoiset puhelimet mahtuvat säädettävissä olevan alaosan avulla.

Emaloitua hopeapitsiä

Opinnoissa tänään opetin parille opiskelutoverille korujen hopeajuottamista, jossa itsekin olen vielä aloittelija. No, joka tapauksessa nypläsin improvisoiden 0,3 mm:n 999-hopeasta yhden korvakorun puolilyönnein ja juotin päät ja oleelliset lankojen risteyskohdat toisiinsa kiinni.

Siinä sitten aikani muiden ryhmäläisten touhuja katsellessani sain idean kokeilla emaloida tätä hopeapitsiä. Eli: ensin emaloidaan kuparilevylle jokin pohjaväri, sitten sijoitetaan emalin päälle hopeapitsi joka peitetään värittömällä emalilla.

Kokeilu onnistui olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Jos olisin halunnut harjoituksen onnistuvan kunnolla, niin en olisi tehnyt sitä korvakorusta, sillä ensinnäkin koru on juotoskohdista paksumpi, jolloin osa pitsistä kohoaa turhan paljon emalin pinnasta, jotta väritön emali peittäisi sitä kunnolla. Toinen ongelma oli siinä, että nypläsin esimerkkikorun jämälangoista, jolloin osa langoista oli jo valmiiksi vähän kärsineitä, eikä jälki ollut kovin siistiä.

Kolmanneksi hopea olisi pitänyt käsitellä sitruunahapolla tummumien poistamiseksi ennen sen emaloimista, sillä emaloinnin jälkeen tummumia ei saa pois. Jos haluaisi olla oikein tarkka, niin nyplätyn korun voisi kevyesti valssata, jolloin siitä saisi tasaisemman. Yksinkertaisempi (ja kotona toteutettavissa oleva) olisi vain asettaa pitsi levyn alle ja kevyesti vasaralla tasoittaa sitä. Mitä tasaisempi ja ohuempi pitsi on, sitä helpompi siihen on saada emaloitua suojakerros päälle.

Alla kuvia prosessista. Tajusin ottaa kännykkäkameran esiin vasta nypläämisen jälkeen, joten siitä ei kuvia ole, mutta tokkopa tuo haittaa.