Riippumaton pitsi

Pitsiviikolla esillä oli – ja edelleenkin on – toistaiseksi suurikokoisin työni: Riippumaton pitsi. Pitsiviikon käsiohjelmaan kirjoitin seuraavan kuvauksen:

Riippumattomuus on yksi ihmisen vapaudentunteen ja rentoutumisen edellytyksistä. Myös pitsinnypläämisen sanotaan rentouttavan, mutta voiko valmis pitsi itsessään toimia rentoutumisen välineenä? Tarmo Thorströmin juuttilangasta nyplätty Riippumaton pitsi taidemuseon pihalla esittää yhden lähestymistavan pitsin rentouttaviin mahdollisuuksiin.

Riippumaton pitsi (teoskyltti) Kovin paljoa itse teoksesta ja sen tekemisestä en nyt tähän kirjoita, sillä paikallismedia Raumalainen teki asiasta osuvan jutun, josta sopii kiinnostuneiden opiskella taustoja tarkemmin. Mielenkiintoisin juttu lienee kuitenkin tekemäni videodokumentaatio työskentelystä. Ohjelmoin kameran ottamaan kuvia seitsemän sekunnin välein ja yhdistin kuvat videoksi. Tällä time lapse -videolla yksi sekunti vastaa kolmea ja puolta minuuttia reaaliaikaa. Nypläystä taitavat pystyvätkin videon perusteella oppia tekemään oman riippumattonsa. Teoskyltin QR-koodi avaa tuon samaisen videon, joka alla on.

Kuvia teoksesta: Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi   Ai niin. Sen verran pitää tuon linkkaamani jutun sisältöä korjata, että en haastattelussa väittänyt työtä maailman suurimmaksi jatkuvalankaiseksi pitsiksi. Totesin toimittajalle, etten tiedä Suomesta vastaavan kokoluokan jatkuvalankaisia pitsejä. Isompia tiedän olevan maailmalla olemassa, mutta nämä ovat ns. palapitsejä, eli useista pitseistä toisiinsa yhdistettyjä. Lisäsin, ettei se tietenkään tarkoita, etteikö joku ole saattanut tehdä isompia, koska ei niistä nyt sentään rekisteriä pidetä. Riippumaton pitsi on tehty jatkuvalankaisena eli samat langat kulkevat katkeamattomana alusta loppuun saakka. Jotenkin tämä sitten vääntyi siihen muotoon, kuin se lehteenkin painettiin. Mutta no, olkoonpa niin. Se perätön väite toimi hyvänä provokaationa, sillä sainkin Pitsiviikolla vinkkejä isokokoisista pitseistä meillä ja maailmalla. Ja saa niitä edelleenkin minulle ilmiantaa. Mielenkiinnosta tutustun aina uusiin töihin ja yritän oppia muiden taituruudesta lisää.

Pyörällä päästään

Suomen käsityön museossa on kevään 2013 näyttelyssä pääosassa polkupyörät. Näyttelyn pyörien joukossa on myös Rauman kaduilta tuttu näky, Pitsi-Jopo.

PYÖRÄLLÄ PÄÄSTÄÄN

Näyttely Suomen käsityön museossa 12.1.-26.5.2013

Pyörällä päästään -näyttelyssä kurvataan tyylikkäästi polkupyörien maailmaan. Mitä ovat chopperit ja lowriderit? Oleellisena osana näyttelyä ovat tämän päivän itse rakennetut polkupyörät, niiden tekijät sekä viimeisimmät villitykset polkupyörien kustomoinnin maailmasta. Esillä on myös nostalgisia polkupyöriä uusilta suomalaisilta valmistajilta.Samalla esittellään polkupyöräilyn historiaa yli sadan vuoden ajalta 1800-luvun lopun korkeapyöräisestä velocipedistä nykyaikaiseen sähköavusteiseen pyörään.

Polkupyörien teollinen valmistus alkoi Ranskassa 1860-luvulla. Suomen ensimmäinen polkupyörä nähtiin liikenteessä keväällä 1869. Suomessa polkupyörien tuotanto oli vielä 1880-luvulla pienimuotoista käsityötä. Pyöriä koottiin ulkomailta tuoduista osista, mutta myös sepät valmistivat velocipedejä myyntiin. 1800-luvun lopulla polkupyöräinnostus kasvoi ja korkeita polkupyöriä nikkaroitiin kotosalla puusta ja taottiin raudasta. Kotitekoisten sekä seppien valmistamien velocipedien rakentaminen hiipui nopeasti, kun polkupyörätekniikka kehittyi monimutkaisemmaksi ja pyörissä siirryttiin ketjuvetoon.

Tänä päivänä polkupyörien rakentajilla on paljon mahdollisuuksia. Tehdastekoisia polkupyöriä parannellaan hankkimalla niihin omien mieltymysten mukaan lisävarusteita tai vaihtamalla tehtaassa asennettujen osien tilalle parempia. Vanhoja polkupyöriä voi kunnostaa tai entisöidä alkuperäiseen asuunsa tai käyttää aihiona omien suunnitelmien toteutukselle. Polkupyörän voi myös suunnitella ja valmistaa alusta alkaen itse. Lainsäädäntö antaa polkupyörien rakentajille ja kustomoijille hyvin vapaat kädet. Suunnitelmien rajana on lähinnä mielikuvitus. Polkupyörien rakentaminen ja kustomointi ei välttämättä vaadi suurta budjettia. Pyörän voi suunnitella ja rakentaa kierrätysmateriaaleista, mutta halutessaan sen voi koota myös osto-osista.

Pyörällä päästään –näyttelyn historiaosuus pohjautuu Velomania! Pyörällä halki aikojen -näyttelyyn, joka oli esillä Museokeskus Vapriikissa Tampereella 2007-2008. Näyttelyn polkupyörät on lainattu museoista, yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä eri puolilta Suomea.

Tule tapaamaan kevään aikana pyöräosaajia Suomen käsityön museon tapahtumiin:

    • ke 23.1.2013 klo 17.30 Sakari Holma: Nojapyörän rakentaminen
    • ke 13.3.2013 klo 17.30 Markku Lahtinen: Polkupyörän tarina
    • to 14.2. klo 15-18 Ystävän päivänä: Satulan tuunaus
    • la 18.5. Pyöräilyviikon kunniaksi perhepäivässä pyörän huoltoa ja polkupyörän vääntöä rautalangasta

Tapahtumiin on vapaa pääsy.