Yksi oppilaitokseni lehtoreistä jää pois yliopistolta, joten päätin tehdä läksiäislahjaksi jotain hänelle. Kiireistä johtuen en voinut tehdä mitään isoa, joten päädyin avaimenperäklipsun sisään laitettavaan pitsiin. Koska hän purjehtii, niin päätin tehdä purjeveneen. Pitsi sai nimensä saajan paatin mukaan, olettaen että kyseinen paatti on vielä hänellä, joskus ainakin oli. Joka tapauksessa kiitos vain kuluneista vuosista!

hazardi-purjevene-2

Pitsissä pohjana brabanttia, purjeveneen runko ja masto liinalyönnein, purjeet puolilyönnein. Lanka 90/2 Bockens.

 

Kiitos yhden opettajani, sain vinkin Käsityö elämässä -lyhytelokuvakilpailusta. Häpeäkseni on sanottava, että kuten niin moni muukin asia, myös tämän tekeminen jäi minulta aivan viime tippaan. Toissa päivänä eli keskiviikkona ystävän kanssa kuvattiin ja torstaina editoin työn valmiiksi. Työtä helpotti jonkinlainen ajatus, miltä kokonaisuus näyttäisi ja kuulostaisi. Kertojan äänen olin käsikirjoittanut sentään aiemmin, mutta senkin kirjoitin eilen torstaina puoliksi uusiksi.

Kilpailun esiraati valitsee lyhytelokuvista kymmenen parasta, jotka ovat nähtävillä huhtikuun 2013 ajan osoitteessa www.käsityöelämässä.fi sekä Suomen käsityön museossa. Jos pääsen tuohon kymmenikköön, tiedätte mitä tehdä huhtikuussa.

Pääsin karsinnasta läpi tai en, tässä on lyhytelokuvani:

Emaloitua hopeapitsiä

February 22nd, 2013 | Posted by Tarmo Thorstrom in Luokittelematon - (0 Comments)

Opinnoissa tänään opetin parille opiskelutoverille korujen hopeajuottamista, jossa itsekin olen vielä aloittelija. No, joka tapauksessa nypläsin improvisoiden 0,3 mm:n 999-hopeasta yhden korvakorun puolilyönnein ja juotin päät ja oleelliset lankojen risteyskohdat toisiinsa kiinni.

Siinä sitten aikani muiden ryhmäläisten touhuja katsellessani sain idean kokeilla emaloida tätä hopeapitsiä. Eli: ensin emaloidaan kuparilevylle jokin pohjaväri, sitten sijoitetaan emalin päälle hopeapitsi joka peitetään värittömällä emalilla.

Kokeilu onnistui olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Jos olisin halunnut harjoituksen onnistuvan kunnolla, niin en olisi tehnyt sitä korvakorusta, sillä ensinnäkin koru on juotoskohdista paksumpi, jolloin osa pitsistä kohoaa turhan paljon emalin pinnasta, jotta väritön emali peittäisi sitä kunnolla. Toinen ongelma oli siinä, että nypläsin esimerkkikorun jämälangoista, jolloin osa langoista oli jo valmiiksi vähän kärsineitä, eikä jälki ollut kovin siistiä.

Kolmanneksi hopea olisi pitänyt käsitellä sitruunahapolla tummumien poistamiseksi ennen sen emaloimista, sillä emaloinnin jälkeen tummumia ei saa pois. Jos haluaisi olla oikein tarkka, niin nyplätyn korun voisi kevyesti valssata, jolloin siitä saisi tasaisemman. Yksinkertaisempi (ja kotona toteutettavissa oleva) olisi vain asettaa pitsi levyn alle ja kevyesti vasaralla tasoittaa sitä. Mitä tasaisempi ja ohuempi pitsi on, sitä helpompi siihen on saada emaloitua suojakerros päälle.

Alla kuvia prosessista. Tajusin ottaa kännykkäkameran esiin vasta nypläämisen jälkeen, joten siitä ei kuvia ole, mutta tokkopa tuo haittaa.

 

 

Minut löytää Matkamessuilta 17.-20.1.2013 Rauman osastolta 6h108.

Arvaatte varmaan miksi olen siellä, muttette täsmälleen minkä kanssa. Tulkka föli, niin selviää!

Matkamessuilla 2012

Nypläämässä vuoden 2012 Matkamessuilla.

Vastapainona opiskelulle ja kaikelle muulle olen pikku hiljaa opetellut pitsimallin piirtämistä käänteisellä suunnittelulla. Eli skannasin valmiin pitsiliinan ja rupesin piirtämään mallia kuvan perusteella. Samalla periaatteella piirretään vanhojen, historiallisten pitsien malleja uusiksi. Kun itse pitsien malleja ei ole aina säilynyt mutta pitsit kylläkin, niin voidaan yhden mallikerran perusteella piirtää ja nyplätä pitsi uusiksi. Pikku prinsessasta on toki malli, käsin piirretty, joten kehitykseksi piirrän mallin tietokoneella, jotta siitä tulisi mahdollisimman tarkka.

Otin harjoituskohteeksi Pikku prinsessa -nimisen pitsin.

pikku-prinsessa-alkuperäinen

 

Kuvan perusteella rupesin piirtämään pistemallia, josta ensimmäinen versio alla. Tämän version mukaan nypläsin myös alempana tulevan koepalan.

Pikku prinsessa -pistemalli

 

Nyplääminen oli helpompaa, kun sai pidettyä taulutietokoneen ruudulla edessä alkuperäisen pitsin kuvaa, jotta näki montako kierrettä minnekin kuuluu ja mitkä parit nyplätään missäkin yhteen ja miten.

koenypläystä

 

Alla huonolaatuinen skannaus nypläämästäni koepalasta.

pikku-prinsessa-koenypläys

Jotta koepalan ja alkuperäisen vertailu onnistuisi, alla vielä pitsit vierekkäin.

pikku-prinsessat

Nyplätessä huomasin jo aika pian, että sopiva lanka olisi varmaankin 70/2. Minulla oli käytössä 60/2, kun en tiennyt mikä lanka pitsiin kuuluisi. Vaikka koenypläyksen skannaus on heikkolaatuisempi kuin alkuperäisen pitsin, voi koepalasta huomata sen olevan hieman liian tiivistä eli lanka on liian paksua.

Pääpiirteissään näyttää ihan hyvältä. Vielä pitää hioa hieman etäisyyksiä ja muuta sellaista, mutta yleisesti ottaen voisin todeta piirtämiseni onnistuneen ihan kelvollisesti, vaikkei se vielä valmis olekaan. Jahka saan sen lopulliseen ulkoasuun voisin julkaista sen tulostettavana pdf-tiedostona, jos joku vaikka haluaa nyplätä itselleen Pikku prinsessa -pitsin pöytäliinaan.