Pitsiä ja puutöitä

Pitsiä voi yhdistää eri tavoin myös puutöihin, esimerkiksi kelvatkoon taannoin tekemäni pyrografiapitsillä koristelemani teepussirasia ja omakuvareliefi. Molemmat ovat käsityökasvatuksen perusopintojen opiskelutöitä.

Omakuvareliefin tehtävänantona oli tehdä 8 x 12 cm -kokoinen kasvokuvareliefi itsestään. Koska tehtävänannossa ei erikseen kielletty pitsin yhdistämistä tehtävään, päätin jotenkin koristella naamavärkkiäni tutulla teemalla. Koristeveisto oli minulle uusi tuttavuus ja sen kyllä huomaa. Mutta ensimmäiseksi työksi se on ihan kelvollinen. Pitsi on oma tyylitelmäni Emelia-pitsistä, joka koristaa myös pitsi-Jopoani.

Pitsiä saa tehtyä puupintaan pyrografialla. Tehtävänanto oli tehdä jotain kattaukseen liittyvää ja kun kotoa sattui puuttumaan rasia teepusseille oli aihekin valmiina. Halusin jotenkin ilmentää raumalaisuutta työssä ja pohdin mm. purjeveneiden, vanhan raatihuoneen, majakan ja muiden raumalaisen kuvaston tyypillisiä ikoneita. Päädyin kuitenkin pitsiin. Kanteen pistin vielä ikään kuin leimaksi Rauman vaakunan, jottei pääsisi käymään epäselväksi, missä oikein ollaan.

 

Viimeisin puutyö ei liity mitenkään pitsiin, mutta laitetaan tähän perään siitä huolimatta, kun nyt tällainen puukäsitöitä käsittelevä postaus tuli tehtyä. Eli lahjaksi tekemäni puinen korurasia, jonka koristelin saajan lemmikkikissan kuvalla, menetelmänä on teepussirasiasta tuttu pyrografia. Korurasia on uudempi ja siinä huomaa hyvin taitojeni kehittymisen, kun tuo teepussirasia oli ensimmäinen pyrografiatyöni ja kissa toinen. Hieman kuumottaisi ottaa uusi työ tekeille, mutta ajankäytön kanssa on vähän naftia…

 

3D-tulostusta

Tämä ei nyt ihan ole käsityötä perinteisessä merkityksessä, vaikka paljon käsityönomaista säätöä tässä olikin. Pääsin tutustumaan 3D-tulostimen toimintaan ihan käytännössä, sillä Kouluelektroniikka Oy lahjoitti yliopistolle yksikköömme opiskelijoiden käyttöön Vflash FTI 230 3D-tulostimen oheislaitteineen. Monesti muissakin asioissa avuliaasti ja onnistuneesti apua antanut Timo Kakko kyseisestä yrityksestä piti meille erinomaisen opetustuokion, jonka tuloksena teimme tänään ensimmäisen koetulostuksen.

Mukana koulutuksessa olleella opettajallamme oli kännykkäteline mallinnettuna, mutta sen vaatiessa vielä pientä hienosäätöä nappasin joskus iPadille asentamastani 123D Design -mallinnusohjelman kirjastosta valmiin mallinnuksen autosta, joka valittiin testitulostukseksi.

Kyseinen 3D-tulostin tekee 0,1 mm:n vahvuisia kerroksia noin sadan kappaleen tuntivauhdilla, eli pyöreästi sentti tunnissa. Testitulostukseen pistettiin siis tuo auto ja sen viereen pieni pallo. Tulostuksen keston arvio oli kuuden ja puolen tunnin paikkeilla, mutta tuohon arvioon sai käytännössä lisätä vielä lähemmäs kolme varttia, eli ei se mikään hirveän nopea masiina ole. Mutta jälki oli kyllä siistiä!

Tulostin tekee työn ylösalaisin ja rakentaa sen kiinni kertakäyttöiseen levyyn. Tulostuksen jälkeen kappale pestään erityisessä pesurissa ensin jollain erikoiskemikaalilla ja sen jälkeen tislatulla vedellä. Molemmissa nesteissä sitä uitetaan viitisen minuuttia, jonka jälkeen on vuorossa ultraviolettisäteilyllä sen kovettaminen. Tätä varten on oma ”UV-uuni”, johon kappale laitetaan valottumaan. Ennen valotusta se pitää kuitenkin kuivata, johon paineilmapistooli soveltui hyvin, kun vain muisti painaa liipasinta riittävän kevyesti, ettei paineella hajota vaivalla aikaan saatua työtä.

Tunnin verran UV-säteilyä kovettaa muovin, jonka jälkeen tukipilarit voidaan leikata pois ja tuote on käyttövalmis, mikä se käyttö nyt onkaan. Nuo ensimmäiset tulostukset jäänevät koululle mallikappaleiksi. Huomenna aamulla näemme, millaista jälkeä lopulta syntyi, kun tuo UV-valotuskin on valmis.

Huomenna on tarkoitus vielä sen verran ahkeroida, että otetaan sopivaksi katsomiamme valokuvia prosessin eri vaiheista, kirjataan muistiinpanot ylös ja lopulta tehdään asiasta pienimuotoista opetusmateriaalia. Huomista tulostusta varten opettajamme piirtää korjaukset kännykkätelineehensä ja minä puolestani piirsin pikapikaa pienen nypylän toista testitulostusta varten. Saapa nähdä miten käy!

 

KSA10:n vaatetusportfolio

Tämä blogipostaus on käsityökasvatuksen aineopintojen KSA10 Vaatetus II -kurssin sähköinen portfolio. Se kiinnostanee lähinnä kurssin opettajaa, mutta koska sen saattoi palauttaa näin näppärästi blogipostauksen muodossa, niin en nähnyt syytä miksen tekisi asiaa itselleni helpoksi – blogi kun on julkaisufoorumina minusta portfoliotyyppiseen raportointiin suhteellisen näppärä. Ja onhan näillä sivuillani muutakin kuin pelkkää pitsiä.

Jatka artikkeliin KSA10:n vaatetusportfolio