Valtakadun pitsigraffitit

(Lue ensin juttu, kuvitus on lopussa.)

Viimeisen puolen vuoden ajan olen säännöllisesti vieraillut paikallisessa yläkoulussa vetämässä pitsiprojektia, joka saavutti tänään päätepisteensä. Raumanmeren koulun 7F-luokan kanssa olen työstänyt pitsiteemaista kuvisprojektia, jonka lopputulos maalattiin tänään Raumalla katuun spraymaalein, siis graffiteja.

Idea menee tiivistetysti niin, että jakson aluksi tutustuimme pitseihin ja sen jälkeen tutkimme hieman pitsin olemusta ja rakennetta sekä filosofisesti sen ideaa. Tämän jälkeen oppilailla oli kotitehtävänä etsiä omasta ympäristöstä pitsimäisiä asioita, muotoja, elementtejä, rakenteita jne. Ne saattoivat olla mikro- tai makrotason asioita. Tarkasteltavana saattoi olla esimerkiksi kuihtunut ja rapistunut lehti tai satelliitista tarkkailtava kaupungin asemakaava. Tai hämähäkinseitti. Tai tuuletusritilä. Tai pitsiliina. Tai mikä vain.

Kuitenkin näitä löydöksiä lähdimme kuvankäsittelyohjelmalla yksinkertaistamaan siten, että saimme lopputuloksena kaksivärikuvan (mustavalkoinen). Tuo kuva muutettiin muotoon, joka voitiin syöttää lasertyöstöasemalle, tutummin laserleikkurille, jotta saimme leikattua 60*60 cm -kokoisiin kovalevyihin 40*40 cm -kokoisia pitsikuvioita. Näin saimme oppilaiden löydöksistä valmistettua spraymaalaussapluunoita, joilla maalasimme Valtakadun 40*40 cm -kokoisiin kivilaattoihin pitsigraffiteja.

Pitsiviikon avajaiset ovat ensi lauantaina, joten eiköhän ne ainakin sinne asti kestä.

Suuret kiitokset oppilaille hienosta työstä sekä kevään aikana että tämän päivän maalausoperaatiosta!

Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz /Rauman kaupunki
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz /Rauman kaupunki
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz /Rauman kaupunki
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz
Pitsigraffitin maalaus käynnissä. Kuva: Ewelina Dobosz /Rauman kaupunki

Pitsigraffitit on tehty Satakunnan kulttuurirahaston ja Rauman kaupungin tuella. Kiitän molempia!

Satakunnan kulttuurirahasto

Rauman kaupunki

Riippumaton pitsi

Pitsiviikolla esillä oli – ja edelleenkin on – toistaiseksi suurikokoisin työni: Riippumaton pitsi. Pitsiviikon käsiohjelmaan kirjoitin seuraavan kuvauksen:

Riippumattomuus on yksi ihmisen vapaudentunteen ja rentoutumisen edellytyksistä. Myös pitsinnypläämisen sanotaan rentouttavan, mutta voiko valmis pitsi itsessään toimia rentoutumisen välineenä? Tarmo Thorströmin juuttilangasta nyplätty Riippumaton pitsi taidemuseon pihalla esittää yhden lähestymistavan pitsin rentouttaviin mahdollisuuksiin.

Riippumaton pitsi (teoskyltti) Kovin paljoa itse teoksesta ja sen tekemisestä en nyt tähän kirjoita, sillä paikallismedia Raumalainen teki asiasta osuvan jutun, josta sopii kiinnostuneiden opiskella taustoja tarkemmin. Mielenkiintoisin juttu lienee kuitenkin tekemäni videodokumentaatio työskentelystä. Ohjelmoin kameran ottamaan kuvia seitsemän sekunnin välein ja yhdistin kuvat videoksi. Tällä time lapse -videolla yksi sekunti vastaa kolmea ja puolta minuuttia reaaliaikaa. Nypläystä taitavat pystyvätkin videon perusteella oppia tekemään oman riippumattonsa. Teoskyltin QR-koodi avaa tuon samaisen videon, joka alla on.

Kuvia teoksesta: Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi Tarmo Thorström: Riippumaton pitsi   Ai niin. Sen verran pitää tuon linkkaamani jutun sisältöä korjata, että en haastattelussa väittänyt työtä maailman suurimmaksi jatkuvalankaiseksi pitsiksi. Totesin toimittajalle, etten tiedä Suomesta vastaavan kokoluokan jatkuvalankaisia pitsejä. Isompia tiedän olevan maailmalla olemassa, mutta nämä ovat ns. palapitsejä, eli useista pitseistä toisiinsa yhdistettyjä. Lisäsin, ettei se tietenkään tarkoita, etteikö joku ole saattanut tehdä isompia, koska ei niistä nyt sentään rekisteriä pidetä. Riippumaton pitsi on tehty jatkuvalankaisena eli samat langat kulkevat katkeamattomana alusta loppuun saakka. Jotenkin tämä sitten vääntyi siihen muotoon, kuin se lehteenkin painettiin. Mutta no, olkoonpa niin. Se perätön väite toimi hyvänä provokaationa, sillä sainkin Pitsiviikolla vinkkejä isokokoisista pitseistä meillä ja maailmalla. Ja saa niitä edelleenkin minulle ilmiantaa. Mielenkiinnosta tutustun aina uusiin töihin ja yritän oppia muiden taituruudesta lisää.

Häpskräps-pitsikravatti eli pitsisolmio

Rauman Pitsiviikkoa 2013 juhlisti keskellä keskustaa Häpskräps! -pitsikravatti (eli pitsisolmio). Kaupungintalon vanhan osan tornista roikkui muutaman viikon ajan n. 11-metrinen näköisversio oikeasti käsin nypläämästäni pitsikravatista. Yhdessä toisen kylähullun, Matti Pursiheimon kanssa olimme viime talvesta lähtien hääränneet jollain tapaa tämän julkiseen tilaan asetetun taideteoksen kimpussa.

Tarmo Thorströmin ja Matti Pursiheimon tekemä iso Häpskräps roikkumassa Rauman kaupungintalon tornista kesällä 2013. Thorströmin kaulasta roikkuu tämän käsin nypläämä pitsisolmio, josta iso näköisversio on tehty.
Tarmo Thorströmin ja Matti Pursiheimon tekemä iso Häpskräps roikkumassa Rauman kaupungintalon tornista kesällä 2013. Thorströmin kaulasta roikkuu tämän käsin nypläämä pitsisolmio, josta iso näköisversio on tehty. Kuva: Matti Pursiheimo

 

Häpskräps-pitsisolmio

Häpskräps-pitsisolmio

Häpskräps-pitsisolmio

Häpskräps-pitsi.
Häpskräps-pitsi.

Nimi tarkoittaa muuten katkarapua rauman kielellä.

Suuret kiitokset Häpskräpsin mahdollistamisesta Rauman kaupungille ja kulttuuripäällikkö Risto Kuparille!

Erityiskiitokset ensiluokkaisesta pystytyksen ja purku-urakan talkooavusta Seppo Salmiselle, Pauli Uusi-Marttilalle, Ville Kordelinille ja Rauman MK-vuokraus oy:lle!

Tandempitsiä / tandemnypläystä

Olin jo pidemmän aikaa leikitellyt ajatuksella, että olisipa lystiä nyplätä porukalla saman tyynyn äärellä samaa työtä tehden, eräänlaista yhteisöpitsiä siis. Keväällä miettiessäni tulevan kesän Pitsiviikkoa keksin, että juuri Pitsiviikkohan olisi hyvä ajankohta päästä toteuttamaan näitä villejä visioita nypläämisen suhteen. Huhtikuussa raumalainen taiteilija Lasse Kempas lähestyi minua ehdotuksella, että yhdistäisimme kaksi eri lajin tekijää, hänet ja minut, ja tekisin jotain pitsijuttuja hänen galleriassaan. Tartuin ideaan kiinni ja päätin toteuttaa yhteisöpitsityön juuri Galleria Kempakseen, joka sijaitsee ihanteellisesti Vanhan Rauman ytimessä torin laidalla.

Pohtiessani käytännön toteutusta muistin AR-Puusorvaamon messukäyttöä varten valmistaman jättikokoisen limpputyynyn, jonka olin takavuosina nähnyt. Otin yhteyttä Puusorvaamoon ja tilasin heiltä halkaisijaltaan metrisen limpun tätä tarkoitusta varten. Halkaisijaksi päätyi metri pitkälti siksi, ettei isompi olisi kunnolla mahtunut siihen tilaan, jossa tyynyä käytettäisiin. Pienempi puolestaan ei olisi välttämättä riittänyt siihen tarkoitukseen, johon tyynyä tarvitsin.

Koska sivistyssanakirja määrittelee sanan tandem tarkoittavan kahden ajettavaa polkupyörää tai ylipäätänsä kahden tai useamman hengen laitetta, päätin nimetä yhteisöpitsin valmistuksen tandemnypläämiseksi ja valmistettavan tuotteen siten tandempitsiksi. Kuten tandempyöräilyssä pyöräilijöillä on sama määränpää, valmistetaan tandemnypläyksessä yhdessä samaa pitsiä samalla nypläystyynyllä. Alla etukäteen piirtämäni havainnekuva työn etenemisestä. Piirustusteknisistä syistä nypylät eivät ole mittakaavassa eikä niitä ole lähellekään oikea määrä, mutta kuva havainnollistanee idean.

Tandempitsiin olivat tervetulleita ottamaan osaa aivan kaikki aloittelijoista ammattilaisiin. Työssä ei ollut lainkaan mallia, vaan tarkoituksena oli nyplätä improkuviota, jota itse tykkään käyttää vähän joka paikassa. Omasta perinteisestä Kärmes-kuviosta poiketen jokainen nyplääjä sai jättää oman kädenjälkensä vaikka mantelin muodossa. Näin ollen pitsiin syntyi erilaisten manteleiden lisäksi myös puolilyönti- ja liinalyöntikuvioita. Löytyypä jostain jopa saksanneulaakin! Joka tapauksessa aloittelijat ohjeistin valitsemaan kaksi vierekkäistä paria, jotka ovat lähtöisin eri neuloista. Molempiin tuli tehdä yhdestä viiteen kierrettä oman maun mukaan. Sitten seuraisi kokolyönti. Kiristettäessä lankojen risteyskohta osoittaisi neulan paikan. Neulan laittamisen jälkeen tehtäisiin uusi kokolyönti ja neula suljettaisiin. Tämän jälkeen homma alkaa alusta kahden uuden parin valinnalla. Olin tehnyt kirjallisetkin ohjeet, mutta ymmärrettävistä syistä suullisesti tämä toimi paljon paremmin. Edelläkuvattu ei tietenkään ole varsinainen ohje, mutta tätä lukevat nyplääjät ymmärtävät jutun juonen.
Vaikka työpajassa syntynyt pitsi muistutti ulkoisesti abstraktia taidetta, oli taustalla koko ajan selkeä näkemys valmistettavasta tuotteesta. Työstä oli tuleva ”lampunvarjostin”. Lainausmerkit siksi, ettei reikäinen pitsi kovin paljoa varjosta, vaan toimii ennemminkin lampun ympärillä olevana koristeena. Työ alkaa lampun kannasta ja laajenee säteittäin. Pyöreänmuotoinen pitsi asetettaisiin valmistuttuaan helmasta aaltoilevan kuvun päälle ja kovetettaisiin kemiallisesti. Näin siitä saadaan moderni pitsikoriste kattovalaisimeen. Alla havainnekuva lopullisesta tuotteesta.
 
 

Tätä kirjoittaessani nypläysosuus on valmis, mutta jälkikäsittely on edessä. Alla kuva valmiista pitsistä sen jälkeen, kun se on irrotettu tyynystä. Toistettakoon, että työn halkaisija on metri, eli kyseessä on todella iso, yhtenä kappaleena nyplätty pitsi.

 

Projekti oli monin tavoin mielenkiintoinen. Jännittävää oli erityisesti se, ettei etukäteen voinut tietää, miltä lopputulos näyttää, kun tekijöitä on useita ja taitotaso vaihteli kovasti. Henkilökohtaisesti kiinnostavin oli kuitenkin havainnoida jättilimpun pedagogisia mahdollisuuksia nypläyksen opettamisessa. Tyynyn äärelle mahtuu kerralla peräti viisi ihmistä, jolloin opettaja voi yhdellä silmäyksellä tarkastella usean ihmisen työskentelyä. Kiertäminen selkien takana on sujuvaa, eikä itse tyyny vie paljoa tilaa luokasta kun se suhteutetaan työskentelijöiden määrään. Lisäksi tandemnypläämisessä on sosiaalinen ulottuvuus, kun nyplääjät istuvat saman tyynyn äärellä toisiaan vastatusten. Oma lukunsa on myös se, että nyplääjillä on kirjaimellisesti sama tavoite yhteisesti jaetun työn kautta.

 

Haasteena työskentelyssä oli käytettävien parien määrä. Olin päätynyt kompromissina lankanumeroltaan 16/2-pellavaan, jotta pareja ei tulisi aivan mahdotonta määrää ja jotta tulosta syntyisi suhteellisen nopeasti. Paksumpaa lankaa en uskaltanut kokeilla, koska oman kokemukseni mukaan se tuottaisi aloittelijoille liikaa ongelmia kiristäessä, kun lanka ei juoksekaan sulavasti, kuten ohuemmat langat tekevät. Tässä työssä lopetimme parien laskennan 150:n kohdalla. Loppusumma oli ainakin parisenkymmentä enemmän.

 

Jatkokehittelyyn lähti saman tien kehitysidea, että rakennan tyynyyn erilliset irrotettavat lisäsektorit, jotka laajentavat sädettä n. 25 cm:n verran. Suunnitelmissa on jakaa limpun ympärysmitta kolmeen osaan, jolloin yksi lisäsektori lisää ympärysmittaa n. 52 cm. Siihen mahtuu jo koko joukko nypyliä ja työskentely helpottuu lisätilan myötä.

Nyt pitsin valmistuttua olen ongelman edessä. Aikaisempi tarkoitukseni oli tosiaan tehdä pitsistä se lampunvarjostin, kuten olen edellä kuvannut. Olen kuitenkin ihastunut kovasti pitsin ulkoasuun nyt tuollaisenaan kun se tuossa vähän ylempänä on, enkä millään raaskisi tehdä siitä lampunvarjostinta. Tuntuu kuin suuri työ menisi siinä hieman hukkaan, sillä kolmiulotteiseksi muotoiltuna siitä ei saa irti kaikkia villejä kuvioita, mitä eri ihmiset ovat siihen tehneet. Sen sijaan pohdin, josko tekisin siitä taulun. Tällöin se olisi yksinkertaisempi saattaa esillekin ja olisi omalla tapaa helpommin lähestyttävä. Loppujen lopuksi pitsi on niin hypnoottinen, että haluan sen sellaisenaan esille. Ja mikäli mahdollista, teoksen voisi sijoittaa johonkin julkiseen tilaan. Raumalla on aivan liian vähän pitsiä esillä yhtikäs missään, joten siinäkin mielessä haluaisin tämän yhteisöteoksen kontribuoivan pitsikaupungin imagoa parempaan suuntaan. Mikä pitsikaupunki se sellainen on, missä pitsiä ei ole esillä?

Päädyin sitten mihin ratkaisuun tahansa, palaute sekä työskentelyprosessista että mahdollisesta lopputulemasta on tervetullutta. Sitä sopii kommentoida tämän julkaisun perään, lähettää sähköpostilla tarmo.thorstrom (ät-merkki) gmail.com tai vaikka soittaa puhelimitse minulle numeroon 044 3219 139.

 

Tiedote Offidan pitsiviikolta

Pitsikaupunki Rauma – nyplättyä pitsiä Suomesta -näyttely avattiin sunnuntaina 1.7. Italian Offidassa. Näyttelyvaihto Offidan kaupungin kanssa on nyt kolmen vuoden yhteistyön jälkeen toteutunut. Viime kesänä offidalaiset esittelivät pitsejänsä Raumalla ja nyt suomalaiset pitsit ovat vastavuoroisesti vallanneet Offidan. Samalla avattiin myös Offidan oma pitsiviikko sekä esiteltiin uusi perinne pitsikatu. Via del merletto -pitsikadun varteen on asetettu pysyvä valokuvanäyttely offidalaisen pitsinnypläyksen perinteestä. Pitsikadun avasivat kaupungin pormestari Valerio Lucciarini, kulttuuritoimenjohtaja Casagrande Gianpietro ja Rauman museon johtaja Kirsi-Marja Siltavuori-Illmer.

Offidan museossa avattiin samalla näyttely Kultainen nypylä -kilpailuun osallistuneista töistä. Kilpailun teemana oli tyyny ja kilpailuun jätettiin peräti 63 erilaista ja kekseliästä työtä. Voittaja julkistetaan tulevan pitsiviikon loppupuolella. Museonjohtaja Kirsi-Marja Siltavuori-Illmer oli yhtenä jäsenenä raadissa arvioimassa kilpailutöitä.

Raumalta pitsiviikkoon osallistuu kolme nyplääjää ja Rauman museon tekstiilikonservaattori Mari Saari, joka pitää offidalaisille esitelmän raumanpitsistä.

Paikallinen pitsiviikko huipentuu pitsimissin valintaan, joka on samalla Miss Italian osakilpailu. Rauman Pitsiviikkoa tuntevat huomannevat, että maittemme pitsiviikoissa on paljon yhtäläisyyksiä. Offidan pitsiviikko on kuitenkin vasta kolmas järjestyksessään, kun Raumalla vietetään heinäkuun lopussa jo 42. pitsiviikkoa.

Nyplääjinä Offidan pitsiviikolla Raumalta ovat Heli Laine, Johanna Palmroos ja Tarmo Thorström.

* * *

Enempää kuvia en saanut liitettyä oheen hitaan nettiyhteyden vuoksi, joten alla linkit kuviin ja kuvatekstit alla.

http://db.tt/4Zo7Ekty
Offidan pormestari Valerio Lucciarini, kulttuuritoimenjohtaja Casagrande Gianpietro ja Rauman museon johtaja Kirsi-Marja Siltavuori-Illmer avaavat pitsikadun ja julistavat pitsiviikon alkaneeksi. Kuva: Tarmo Thorström

http://db.tt/xIv1svIY
Offidalaiset nyplääjät tutustuvat raumanpitsin valmistamisen saloihin Heli Laineen opastuksella. Kuva: Tarmo Thorström

http://db.tt/zWSK8isV
Offidan pormestari Valerio Lucciarini (toinen vas.) ja varapormestari Antimiani Piero sekä offidalainen nainen seuraavat Johanna Palmroosin nypläämistä. Kuva: Tarmo Thorström

http://db.tt/wFTIchCC
Tarmo Thorström paikallisten nyplääjien piirittämänä. Kuva: Kirsi-Marja Siltavuori-Illmer

http://db.tt/YDEUccHF
Heli Laine esittelee paikallisille mantelin nypläystä suomalaisittain Tarmo Thorströmin nypläystyynyllä. Kuva: Tarmo Thorström