Olin jo pidemmän aikaa leikitellyt ajatuksella, että olisipa lystiä nyplätä porukalla saman tyynyn äärellä samaa työtä tehden, eräänlaista yhteisöpitsiä siis. Keväällä miettiessäni tulevan kesän Pitsiviikkoa keksin, että juuri Pitsiviikkohan olisi hyvä ajankohta päästä toteuttamaan näitä villejä visioita nypläämisen suhteen. Huhtikuussa raumalainen taiteilija Lasse Kempas lähestyi minua ehdotuksella, että yhdistäisimme kaksi eri lajin tekijää, hänet ja minut, ja tekisin jotain pitsijuttuja hänen galleriassaan. Tartuin ideaan kiinni ja päätin toteuttaa yhteisöpitsityön juuri Galleria Kempakseen, joka sijaitsee ihanteellisesti Vanhan Rauman ytimessä torin laidalla.
Pohtiessani käytännön toteutusta muistin AR-Puusorvaamon messukäyttöä varten valmistaman jättikokoisen limpputyynyn, jonka olin takavuosina nähnyt. Otin yhteyttä Puusorvaamoon ja tilasin heiltä halkaisijaltaan metrisen limpun tätä tarkoitusta varten. Halkaisijaksi päätyi metri pitkälti siksi, ettei isompi olisi kunnolla mahtunut siihen tilaan, jossa tyynyä käytettäisiin. Pienempi puolestaan ei olisi välttämättä riittänyt siihen tarkoitukseen, johon tyynyä tarvitsin.
Koska sivistyssanakirja määrittelee sanan tandem tarkoittavan kahden ajettavaa polkupyörää tai ylipäätänsä kahden tai useamman hengen laitetta, päätin nimetä yhteisöpitsin valmistuksen tandemnypläämiseksi ja valmistettavan tuotteen siten tandempitsiksi. Kuten tandempyöräilyssä pyöräilijöillä on sama määränpää, valmistetaan tandemnypläyksessä yhdessä samaa pitsiä samalla nypläystyynyllä. Alla etukäteen piirtämäni havainnekuva työn etenemisestä. Piirustusteknisistä syistä nypylät eivät ole mittakaavassa eikä niitä ole lähellekään oikea määrä, mutta kuva havainnollistanee idean.
Tätä kirjoittaessani nypläysosuus on valmis, mutta jälkikäsittely on edessä. Alla kuva valmiista pitsistä sen jälkeen, kun se on irrotettu tyynystä. Toistettakoon, että työn halkaisija on metri, eli kyseessä on todella iso, yhtenä kappaleena nyplätty pitsi.
Projekti oli monin tavoin mielenkiintoinen. Jännittävää oli erityisesti se, ettei etukäteen voinut tietää, miltä lopputulos näyttää, kun tekijöitä on useita ja taitotaso vaihteli kovasti. Henkilökohtaisesti kiinnostavin oli kuitenkin havainnoida jättilimpun pedagogisia mahdollisuuksia nypläyksen opettamisessa. Tyynyn äärelle mahtuu kerralla peräti viisi ihmistä, jolloin opettaja voi yhdellä silmäyksellä tarkastella usean ihmisen työskentelyä. Kiertäminen selkien takana on sujuvaa, eikä itse tyyny vie paljoa tilaa luokasta kun se suhteutetaan työskentelijöiden määrään. Lisäksi tandemnypläämisessä on sosiaalinen ulottuvuus, kun nyplääjät istuvat saman tyynyn äärellä toisiaan vastatusten. Oma lukunsa on myös se, että nyplääjillä on kirjaimellisesti sama tavoite yhteisesti jaetun työn kautta.
Haasteena työskentelyssä oli käytettävien parien määrä. Olin päätynyt kompromissina lankanumeroltaan 16/2-pellavaan, jotta pareja ei tulisi aivan mahdotonta määrää ja jotta tulosta syntyisi suhteellisen nopeasti. Paksumpaa lankaa en uskaltanut kokeilla, koska oman kokemukseni mukaan se tuottaisi aloittelijoille liikaa ongelmia kiristäessä, kun lanka ei juoksekaan sulavasti, kuten ohuemmat langat tekevät. Tässä työssä lopetimme parien laskennan 150:n kohdalla. Loppusumma oli ainakin parisenkymmentä enemmän.
Jatkokehittelyyn lähti saman tien kehitysidea, että rakennan tyynyyn erilliset irrotettavat lisäsektorit, jotka laajentavat sädettä n. 25 cm:n verran. Suunnitelmissa on jakaa limpun ympärysmitta kolmeen osaan, jolloin yksi lisäsektori lisää ympärysmittaa n. 52 cm. Siihen mahtuu jo koko joukko nypyliä ja työskentely helpottuu lisätilan myötä.
Nyt pitsin valmistuttua olen ongelman edessä. Aikaisempi tarkoitukseni oli tosiaan tehdä pitsistä se lampunvarjostin, kuten olen edellä kuvannut. Olen kuitenkin ihastunut kovasti pitsin ulkoasuun nyt tuollaisenaan kun se tuossa vähän ylempänä on, enkä millään raaskisi tehdä siitä lampunvarjostinta. Tuntuu kuin suuri työ menisi siinä hieman hukkaan, sillä kolmiulotteiseksi muotoiltuna siitä ei saa irti kaikkia villejä kuvioita, mitä eri ihmiset ovat siihen tehneet. Sen sijaan pohdin, josko tekisin siitä taulun. Tällöin se olisi yksinkertaisempi saattaa esillekin ja olisi omalla tapaa helpommin lähestyttävä. Loppujen lopuksi pitsi on niin hypnoottinen, että haluan sen sellaisenaan esille. Ja mikäli mahdollista, teoksen voisi sijoittaa johonkin julkiseen tilaan. Raumalla on aivan liian vähän pitsiä esillä yhtikäs missään, joten siinäkin mielessä haluaisin tämän yhteisöteoksen kontribuoivan pitsikaupungin imagoa parempaan suuntaan. Mikä pitsikaupunki se sellainen on, missä pitsiä ei ole esillä?
Päädyin sitten mihin ratkaisuun tahansa, palaute sekä työskentelyprosessista että mahdollisesta lopputulemasta on tervetullutta. Sitä sopii kommentoida tämän julkaisun perään, lähettää sähköpostilla tarmo.thorstrom (ät-merkki) gmail.com tai vaikka soittaa puhelimitse minulle numeroon 044 3219 139.
