Blogi vaihtaa sijaintia, mutta ei kauaksi. Tämä blogi on sijainnut tarkalleen osoitteessa http://www.thorstrom.com/tarmo/
Uudistunut blogi hyppää vain yhden askeleen hierarkiassa ylöspäin, siis suoraan domainin juureen: www.thorstrom.com
Tämä vanha jatkaa toistaiseksi olemassaoloaan, ainakin historiallisena dokumenttina itselleni. Tämä kirjoitus jää kuitenkin viimeiseksi vanhan blogin kirjoitukseksi. Tulevaisuudessa kirjoitan vain uuteen blogiin. Olkoon tämä kuin trilogian ensimmäisen osan päätös. Nyt aloitan jatko-osan kirjoittamisen 
Siis uuteen blogiin, mars mars!
Huom. Mikäli seuraat blogiani RSS-syötteen avulla, poista vanha ja tilaa uudesta blogista uusi syöte.
February 03 2008 | Yleistä | No Comments »
Hyvän sunnuntaiaamuisen lehdenluvun pilaa maakunnan oma poika, Mauri Perke… siis Pekkarinen. Miten se osaakin aina masentaa aamun?
Miekkonen jaksaa rummuttaa Vuotoksen tekoaltaan puolesta unohtaen täysin sen ympäristövaikutukset. Sanomalehti Keskisuomalaisen (3.2.2008) mukaan Pekkarinen oli eilisessä Lauantaiseurassa sanonut vesivoiman olevan edullisin tapa ja että sitä pitäisi tehdä niin paljon, kuin resurssit antavat myöten.
Tokihan Pekkarinen on siinä oikeassa, että veden jyllätessä turbiinien lävitse ei synny hiilidioksidi- tai muita päästöjä eikä siihen tarvita jossain vaiheessa Maapallolta loppuvaa malmia sen enempää kuin öljyäkään.
Sen Pekkarinen sivuuttaa täysin, että Vuotoksen tekoaltaan rakentamisessa jäisi veden alle 200 neliökilometriä arvokasta luontoa. Soita, lintuvesiä, harjuja, lähteitä, harvinaisia eläimiä, kasveja ja sieniä. Altaan rakentaminen aiheuttaisi myös happikatoa, se tuottaisi lisää hiilidioksidipäästöjä ja lisäisi Itämereen valuvan fosforin määrää 50 tonnilla vuodessa!
Tässäkö ministeri Pekkarisen halpa ja ympäristöystävällinen energiantuotantotapa?
Lisäksi Pekkarinen jaksaa vuodattaa krokotiilinkyyneleitä tuulivoiman puolesta:
2000-3000 megawattia rakennetaan Suomeen 2020-luvulle tullen. Se on kallista. Ilman tukia se ei onnistu, ja se nostaa sähkön hintaa, mutta se on nyt tämä hinta.
February 03 2008 | politiikka | No Comments »
Lauantai-ilta. Koti-ilta. Tietokone ja nypläystyyny. Meneillään kokeellista nypläystä. Tähän asti nypläyksen saralla olen vain tehnyt suoraan valmiista mallista. Omaa mallia en ole vielä koskaan kokeillut suunnitella. Enkä nytkään sitä suunnitellut, vaan ryhdyin tekemään ilman mitään hahmotelmaa, mitä aion. Ainoana ajatuksena on yrittää tehdä solmio.
Lankana nypläyslankaa paksumpi virkkauslanka. Kahdesta syystä. 1) nypläyslankani on aivan lopussa 2) virkkauslanka on sen verran paksua, että saa sen avulla neulavälin isommaksi jolloin työ edistyy nopeammin. Saa myös valmista suhteellisen lyhyessä ajassa.
Vapaavirkkauksen hengessä annan siis nypylöiden lentää tyynyn toiselta puolen toiselle. Seuranani vanhat kaverit, joille vuodatan ircin välityksellä prosessin etenemistä. Taustalla soi maailmankaikkeuden paras livetaltiointi, Deep Purplen Made in Japan.
February 02 2008 | käsityö | No Comments »
Rahan kanssa kamppailevat kunnat ovat jo paikoin siirtyneet käyttämään tietokoneissaan käyttöjärjestelmänä Linuxia. Varsinkin kouluille ratkaisu on ollut toimiva ja hyödyllinen, kun on voitu hyödyntää samalla vanhoja koneita kestävän kehityksen hengessä menettämättä kuitenkaan tarvittavaa suoritustehoa. Esimerkkinä mainittakoon Noormarkku ja Kauniainen.
Idea on yksinkertainen. Sen sijaan, että jokainen kone on oma yksikkönsä suoritustehonsa, muistinsa ja tallennuskapasiteettinsa kanssa, toimivat ne vain ns. tyhminä päätteinä. Käyttäjällä on edessään pääte, joka sisältää näytön, näppäimistön ja hiiren sekä pienen laatikon, joka on yhteydessä palvelimeen. Palvelin on eräänlainen tietokone, jolla pyörivät kaikki sovellukset (eli ohjelmat) ja sinne myös kaikki tieto tallennetaan. Tämä on ekologista niin virrankulutuksen kuin laitekannan puolesta, sillä päätteiden laitekantaa ei tarvitse erikseen päivittää, sillä palvelin hoitaa kaikki tehtävät. Riittää kun palvelin on ajan tasalla.
Jos ajatellaan esimerkiksi oman työpaikkani atk-luokkaa, missä on yksitoista tietokonetta, niin niiden päivittäminen tehokkaammiksi tarkoittaisi jokaisen suorituskyvyn lisäämistä uusilla osilla. Koska yksi palvelin pystyy helposti pyörittämään noiden yhdentoista koneen käyttämät sovellukset, niin esittämässäni järjestelmässä tarvitsee päivittää vain palvelinta. Kulutuksen näkökulmasta asia on yksinkertainen: hankitaanko yksitoista uutta muistikampaa, prosessoria, näytönohjainta ja kovalevyä vai jokaista vain yksi kappale palvelimelle? Esitän asian tietenkin hieman kärjistettynä, mutta noin se periaatteessa menee. Sama juttu on virrankulutuksen kohdalla. Vaikka palvelin vie enemmän sähköä kuin yksittäinen tietokone, niin on sen virrankulutus kuitenkin huomattavasti vähemmän, kuin mitä yksitoista konetta kuluttavat.
Omaa osaamista ei kunnissa tai kouluissa edes tarvita, sillä Suomessa on jo joitain yrityksiä, jotka tarjoavat kouluille edellä kuvaamaani palvelua. Educa-messuilla tuli tutustuttua Opinsys-nimiseen yritykseen ja sen tarjoamiin palveluihin.
Tietokonekannan ylläpidon puolelta juttu on simppeli. Koska kaikki päätteet ovat yhteydessä palvelimeen, riittää kun palvelin viilataan kuntoon niin sen myötä toimivat myös päätteet. Tällä hetkellä omassa koulussamme atk-luokan koneissa on yksilöittäin omat ongelmansa. Pienessä kunnassa on myös ongelma ylläpidon näkökulmasta siinä, että meillä on naapurikunnan kanssa jaettu ylläpitohenkilö, jonka työpanos ei yksinkertaisesti voi aina olla käytettävissämme. Lisäksi tietokoneasiat vaativat usein hyvin spesifiä osaamista, jolloin erillisen ohjelmistoyhtiön tarjoama palvelu poistaisi oman osaamisen tarpeen tietokoneiden päivittämisen kohdalla. Yritys pystyy hyödyntämään olemassa olevan tietokonekannan oikeastaan kokonaan, joten ainoastaan palvelin vaatii investointeja. Sen jälkeen maksetaan palvelusta, eikä laitteistosta.
Järjestelmällä on myös vaikutuksensa työllisyysnäkökulmasta. Sen sijaan, että kunnat maksavat kalliista Windows-käyttöjärjestelmien lisensseistä (ja massiivisesta säännöllisesti toteutettavasta laitteiston uusimisesta), maksavat he suomalaisille ohjelmistoyrityksille palvelusta, että he ylläpitävät edellä mainittua järjestelmää.
Sitten idea, joka on täysin varastettavissa, olkaa niin hyvä!
Opiskeluissa nykypäivänä tarvitaan lähes joka alalla tietokonetta. Kuitenkin tarvittavat sovellukset ovat pääsääntöisesti niitä samoja, kuin mitä oppilaitoksissa tarvitaan: Internet-selain, tekstinkäsittelyä, taulukkolaskentaa, diaesityksiä ja ehkä jopa kevyttä kuvankäsittelyä. Moni hoitaa sähköpostinsa selaimen kautta, vaikka edelliseen listaukseen voisi lisätä vielä erillisen sähköpostiohjelman.
Opiskelija-asuntosäätiöt ja -asuntolat tarjoavat asukkailleen useimmiten nykyään myös nettiyhteyden. Miksi ei myös tietokonepäätettä? Toteutus vaatii lähinnä tahtoa, sillä taloudellisesti se ei olisi iso juttu eikä edes mikään riskihanke. Vaatimuksena oleva nopea nettiyhteys useimmista taloista jo löytyy (siis talon sisäverkon kaapelointi), eikä kytkimeen yhdistetty ylimääräinen Linux-palvelin olisi suuri juttu - niitäkin kun voi jopa hankkia leasing-sopimuksella. Opiskelija-asuntola toimisi vain välikätenä, sillä se kilpailuttaisi eri palveluntarjoajat, jotka sitten hoitaisivat tämän teknisen toteutuksen.
Toteutukseen tarvitaan enää siis ne tyhmät päätteet. Koneiden uusiutuessa Suomi on täynnä “vanhoja” koneita, jotka kelpaisivat toimintakyvyltään vallan mainiosti tähän tarkoitukseen. Pienellä muokkauksella laitteista saisi vielä pieniä ja sisustuksellisesti toimivia ratkaisuja, sillä päätteisiin tarvittava tekniikka ei ole kovin suurikokoista. Isoin yksikkö on tietenkin näyttö. Niitäkin löytyy käytettynä jo vaikka kuinka paljon, mutta jos haluaa elegantin tai vähävirtaisen ratkaisun, niin uusi lcd-näyttö olisi hyvä ratkaisu.
Oli itse pääte minkä näköinen tahansa, niin sen kotelo pitäisi ehkä jotenkin lukita ja sinetöidä, jotta peruskäyttäjät eivät noin vain ronkkisi sisältöä.
Välikätenä toimiva opiskelija-asuntola vuokraisi laitteen nimelliseen hintaan tarjoten sitä asumiseen kuuluvana peruspalveluna. Tämä olisi käytännöllistä asian helppouden vuoksi. Lisäksi sen korottaessa vuokraa saisivat opiskelijat tähän myös opintotuen asumislisän, mikäli vuokra ei ennestään ole mennyt yli rajan, johon asti KELA tukea tarjoaa. Tämä olisi reilua jo senkin vuoksi, että opiskeluissa toisella ja kolmannella asteella opettajat käytännössä vaativat jokaiselta omaa konetta. Näin yhteiskunta jotenkin tulisi vastaan pakollisessa hankinnassa.
Yleisimmät syyt tietokoneiden hankkimattomuuteen löytyvät ehkä sen tuomissa kustannuksissa ja osaamattomuudessa. Monia sitä paitsi tuskin kiinnostaa tietokoneen sielunelämä, jolloin tietoturva on retuperällään. Palvelinkeskeisessä ratkaisussa tavallisen käyttäjän ei tarvitsisi huolehtia tietoturvasta, sillä siitä vastaisivat ammattilaiset. Kulutuksen kannalta on kestämätöntä, että jokainen ihminen hankkii itselleen tietokoneen, jossa on enemmän tehoa ja toimintoja, kuin mitä tarvitsee. On ihmisiä, joille tämä ratkaisu ei riittäisi ja jotkut haluavat säätää laitteensa itse. He hoitakoot tietokoneasiansa kuten ennen. Mutta niille, jotka tarvitsevat vain mainitsemani perustoiminnot, olisi tämä ratkaisu loistava.
February 01 2008 | tekniikka and Työ and yhteiskunta | No Comments »
No just. Olihan Kivijärvellä riehunut angiina-aalto torpedoinut jo lukuisten oppilaitteni terveyttä useamman viikon verran (koulunkäynnin kärsiessä siinä samalla), mutta että nyt se sitten iski minuunkin. Päätin nimittäin käydä testauttamassa itseni ihan varmuuden vuoksi, etten ole oireettomana taudinkantajana levittämässä tautia.
Positiivinen testitulos nielurisanäytteessä oli kyllä täysi yllätys myös kollegoille - minulla ei ole ollut ensimmäistäkään oiretta eikä mitään angiinaan viittaavaa. Vaan kun kirjoitetaan pakollista sairaslomaa, niin ei töihin parane mennä. Tottahan se on, että vaikka oireeton olen, niin taudinkantajana minun pitää pysyä loitolla oppilaistani, etten terveisiin ainakaan tartuta tautia. Vaan tuntuu se hölmöltä jäädä väkisin kotiin, kun tunnen olevani elämäni voimissa. Vaikka kuinka nielen, ei kurkussakaan tunnu mitään.
Harmittaa vaan kovasti, kun muiden sairastapausten vuoksi on sijaisia vaikea saada. Eihän se käytännössä minun ongelmani ole, kuka siellä luokassa huomenna on ja miten homma toimii, mutta kun se nyt vaan kuitenkin on myös minun ongelmani. Sitä paitsi tämä sattui nyt erittäin huonoon saumaan varsinkin matematiikan kohdalla. Lisäksi olen maanantain täydennyskoulutuksessa Ylivieskassa, niin oppilaat saavat mukavan tauon meikäläisestä. Kiva.
Apteekista oli muuten antibiootit niin lopussa, että täytyy käydä huomenna hakemassa kuurin loput tabletit. Eikä ihme, sillä vuotuinen menekki moninkymmenkertaistui kuukaudessa. Piirtäkääpä siitä graafi.
Ehkä ärsyttävintä tässä kaikessa on se, että terveydenhoidon ammattilaisilta tuli ehdoton kielto hikoilua aiheuttaviin fyysisiin suorituksiin. Ihan suoraan kiellettiin, että nyt ei sitten saa mennä ladulle eikä muutenkaan rehkiä. Voi moro! Kai sitä sitten pitää vaan noudattaa suosituksia ja jättää lenkit väliin… Vasta sunnuntaille sain luvan käydä kevyesti liikkumassa. Tässä vaiheessa totesin toiveikkaana ääneen, että “sitten sauvakävelemään”. Vastaus tuli bumerangina, “että ei sitten hikoilua ja hengästymistä!” Pettyneenä totesin, että “sittenkin ilman sauvoja…”
January 31 2008 | Työ and Kivijärvi and liikunta | No Comments »
Tänään kolahti postilaatikkoon uusin Pirkka-lehti. Jos en muuta kovin tarkkaan siitä lukenut, niin ainakin sen kuuluisan Niksi-Pirkan. Eipä lehdessä muuten oikeastaan lukemista sitten ollutkaan. Paperintuhlaukselta se tuntui. Paperinkeräykseen se sitten päätyi.
Pirkasta ajatukset siirtyivät pitkin päivää muihin asioihin, arkisempiin ja eriskummallisempiin. Sitten jostain mielen syövereistä tuli mieleen liikunta, sillä olin ajatellut taas illalla lähteä lenkille. Rupesin pohtimaan, minkälaisen lenkin tänään tekisin, kun en valoisaan aikaan hiihtämään kerinnyt. Mietin lähinnä pitkän aikavälin asioita liikkumisessani. Koen erilaiset liikuntamuodot mielekkääksi, mutta tuli olo, ettei minulla ole oikein tavoitteita asian kanssa. Keinot on, mutta päämäärä puuttuu. Mihin pyrin?
Terveys on tärkein syy. Se jakaantuukin sitten kahteen osaan, joista ensimmäinen vaikuttaa jälkimmäiseen. Fyysinen olo paranee liikunnan myötä, ja kun kroppa voi hyvin, siitä seuraa myös psyykkistä hyvinvointia. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut selkeän eron jaksamisessa, kun harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Kulutettu energia tulee takaisin korkojen kera.
Joka tapauksessa ajattelin tiskatessani astiavuorta, että haluan jotain tavoitteita liikkumiseeni. Viime kesänä pyöräilin pitkin maita ja mantuja, joskaan en sitä varten mitenkään erityisesti valmistautunut. Eikä syiden tarvitse olla mitään järin järkeviä, siis tarkoitan, että minun ei esimerkiksi tarvitse hyötyä niistä mitenkään. Ainakaan aineellisesti. Haluan vain jonkin tavoitteen, johon pyrkiä liikkumisessani. Tavoitteen pitää kuitenkin olla mielekäs, jokin josta saa jotain irti. Hetkisen aikaa funtsin asiaa muistellen ystäväni Sariannen valmistautumista maratoniin ja siitä suoriutumista. Sitten tajusin, että siinäpä se! Ehkä siinä voisi olla kaipaamani tavoite.
Pientä googlettamista ja avot! Pirkkahan sen osaa minulle kertoa - miten valmistautua maratonjuoksuun:
Pirkka-lehden maratonkoulu valmentaa sinut maratonille. Ohjelma on suunniteltu terveelle ja vähän liikuntaa harrastaneelle henkilölle.
Vaikka omasta mielestä harrastankin liikuntaa kohtalaisesti, niin ajattelin, että lienee viisainta aloittaa harjoittelu kevyesti. Siinä mielessä Pirkan treeniohjelma on hyvä. Sen tarkkaa sopivuutta en osaa arvioida, mutta ehkäpä äärimmäisen tarkkaa ja tieteellistä ohjelmaa tärkeämpää lienee kova tahto ja yrittäminen. Asenne ratkaisee, aina.
Tavoitteella pitää olla myös päätepiste eli tässä tapauksessa maratonin juokseminen. Jos en mihinkään suomalaiseen maratontapahtumaan osallistu, niin ehkäpä voisin juosta vaikka Kivijärveltä Karstulaan, joka on reittihaun mukaan 41,5 kilometriä. Jos haluaa olla pedantti, niin sitten täytyy juosta päälle vielä puuttuvat 795 metriä, että maratonin virallinen matka (42 195 m) täyttyy.
January 30 2008 | liikunta | No Comments »
Tiedon määrä maailmassa lisääntyy kaiken aikaa, mutta miten on ymmärryksen laita?
Tiedosta ja tietämisestä voisi kirjoittaa ummet ja lammet - itse asiassa niin kirjoitinkin mutta sitten pyyhin kaiken kirjoittamani roskan pois - mutta tieto ilman tulkintaa on turhaa. Tarvitsemme ymmärrystä niin itseämme kuin toisiamme kohtaan.
Tekniikan suoma tiedonvälitys ei ole este toisen ihmisen ymmärtämiselle, vaikka jotkut kovasti väittävät tekniikan vieraannuttavan ihmisiä toisistaan. Yksi hyvä esimerkki on Jenni-Juulian blogi Vammaisen vartalon kuvat.
Kymmenistä seuraamistani blogeista nostaisin tämän vihaisen ja vaarallisen vammaisen blogin jo näin tammikuussa vuoden parhaaksi blogiksi. Postuumisti tekisin sen myös edelliselle vuodelle, jos olisin jossakin asemassa, että voisin tämmöisiä palkintoja myöntää.
Miksikö? Vammaisen vartalon kuvat on tuonut rohkeasti esille useita valtaväestölle vieraita asioita vammaisten ihmisten jokapäiväisestä elämästä ja rikkonut monia stereotyyppejä siinä samalla. Kirjoitukset sisältävät tabuja ja aiheellista kritiikkiä yhteiskuntaa kohtaan siitä, miten se vammaisia kohtelee - siitä miten me tallustajat olemme kapeakatseisuudessamme aika naurettavia. Välillä olen ihan itsekseni hävennyt blogia lukiessani, sillä tietämykseni vammaisista ja heidän asioistaan on ollut niin… rajallista.
Hyvänä esimerkkinä blogista kannattaa lukea tuorein postaus koskien vammaisista kirjoitettuja lehtijuttuja.
Sokerina pohjalla blogi on myös kirjoitettu sujuvasti ja sopivan kärjekkäästi, jotta se iskee lukijan tajuntaan Kieliteknisesti ainoastaan huutomerkkien määrän toivoisin olevan vähäisempää… Ihmisten herättäminen on kuitenkin hyvä tehdä lievästi provosoimalla.
Usein vammaisista käytetään ns. korrekteja ilmaisuja, kuten liikuntarajoitteinen, näkörajoitteinen jne. Sanoisin, että vammaisia kohtaan ennakkoluuloiset ihmiset vasta rajoittuneita ovat. Sillä kuten blogin perussanoma tuntuu olevan, vammaiset eivät ole vain “jokin ihmisryhmä” vaan ihmisiä, kuten me. He elävät, tuntevat, kuluttavat kulttuuria ja palveluita kuten muutkin. Heillä on tarpeita, haluja ja haaveita muiden lailla.
Erilaisuus taitaa vain pelottaa liikaa.
January 30 2008 | elämästä and yhteiskunta and havaintoja | No Comments »
Next »
